JSW:n junioreiden ensimmäinen kausi on ainutlaatuinen tarina siitä, kuinka urheilussa kuka tahansa voi pärjätä nöyrällä ja periksiantamattomalla asenteella.
Ilmakamppailua maalissa! Emmastiinalle kiekko maaliin.
Kausi alkoi Laukaan harjoitusturnauksesta, jossa vastassa oli mm. JSW naisten joukkue, ja päättyi lopulta finaaliotteluun kovaakin kovempia Toijalalaisia vastaan. Koko kauden ajan sain ihmetellä, kuinka joukkue kokemattomuudesta ja nuoresta keski-iästään huolimatta jokaisessa ottelussa yllätti taistelutahdollaan. Missään vaiheessa ei ollut nähtävissä luovuttamisen merkkejä ja jokaisessa pelitilanteessa taisteltiin loppuun asti. Tämä kausi osoittaa, että menestyminen ei aina ole kiinni kokemuksesta tai fyysisestä ylivoimasta, vaan myös hyvällä joukkuehengellä ja asenteella voi mennä pitkälle. Nämä tärkeät asiat eivät olleet kaiken menestyksen salaisuus: Jyväskylän juniorimme treenasivat luultavasti enemmän ja kovemmassa seurassa (myös aikuisten kanssa) kuin yksikään juniori U17-sarjassa. Lisäksi vahvistuksena olivat neljä kuopiolaista, jotka ovat ilman kunnollista valmennusta tai säännöllisiä treenejä oppineet varsinaisiksi taitureiksi kiekon kanssa.
Katko lähellä, mutta kiekko varmasti Laurille
Palataan alkukauteen. Laukaan harjoitusturnauksessa pelasimme ensimmäistä kertaa joukkueena. Kuopiolaisille kyseessä olivat myös ensimmäiset pelit ikinä. Tavoitteemme kaudelle oli yksinkertainen: kaikille oli saatava mahdollisimman paljon peliaikaa. SM-peleissä mitalisijoille pääseminen ei näin nuorella joukkueella tulisi kuuloonkaan. Jo Laukaassa huomasin kuitenkin joukkueessa olevan jotain, mitä haluaisi urheilukentällä näkevän useamminkin: ennakkoluulottomuutta. Ei ollut väliä oliko vastassa aikuisia vai kokeneempia junioreita, jokainen joukkueessa antoi kaikkensa kentällä. Maaleja juhlittiin asiaankuuluvasti eikä tappioiden annettu häiritä mielialaa. Tämä ennakkoluulottomuus ja peli-ilo kantoi läpi kauden. Mieleeni Laukaan turnauksesta jäi varsinkin Kasperi Pakarisen loistavat puolustuskatkot sekä Valtteri Korhosen frisbeegolfiin pohjalta opitut pitkät heitot. Valtteri pelasi loppukauden U20-sarjaa.
Joonas nappaa kiekon, Teamin puolustus on piirun jäljessä
SM-sarja koostui kolmesta osaturnauksesta eli ”tourista”, joista saaduilla sarjapisteillä ratkaistiin finaaliin menijät. Ensimmäisellä tourilla marraskuun lopussa joukkueelta nähtiin varsinaista kypsyyttä, kun välisarjassa nousimme tappioasemasta 7-6 voittoon Helsinki Ultimatesta. Välierissä hävisimme Lempäälän LeKille, joka kuitenkin tyttöpelaajien puutteen vuoksi oli projektijoukkue (pelaamme mixed-sarjaa eli kentällä on oltava 1-2 pelaajaa molempia sukupuolia). Pronssiottelussa saimme peliotteen takaisin ja kaadoimme TUFF Y:n sijoittuen sarjapisteissä toiseksi. Ratkaisurooliin nousivat pelinrakentajamme Emmastiina Salmela, Jasmiina Salmela sekä Oskari Uusi-Illikainen, jotka olivat koko kauden joukkueen pelillinen selkäranka. Yläkentällä maalinteosta vastasivat Kuopion kaksikkomme Joonas Skön ja Kasperi sekä Emilia Lauttaanaho.
Toisella SM-tourilla tammikuussa peliformaattia oli muokattu siten, että alkulohkosta pääsee suoraan finaaliin. Pelasimmekin kaksi erittäin tiukkaa ottelua, joista ensimmäisessä kaadoimme Vihdin Virheen 8-6. LeKiä vastaan ratkaisun avaimet olivat käsissämme, mutta Lempääläiset nousivat 7-5 pelitilanteesta 7-8 voittoon. Tässä pelissä jalat loppuivat selvästi kesken, sillä meillä oli vain yksi vaihtopelaaja. Näin tiivis rosteri koitui lopulta kohtaloksemme, sillä kaksi pelaajistamme loukkaantui. Viimeisen pelin toijalaisten valmentaja Oskari Murto suostui pelaamaan vajaakentällisillä. Tästä tourista ei puuttunut vauhtia eikä vaarallisia tilanteita, mikä osoitti toisaalta kovaa pelitahtoa joukkueilta, mutta piti valmennuksen ja yleisön varpaillaan.
Valmennus laatii uusia suunnitelmia aikalisän aikana
Kolmannelle tourille lähdimme tasapisteissä TUFF Y:n kanssa taistelemaan finaalipaikasta. Niukkaa rosteriamme paikkasimme ottamalla Uusi-Illikaisten ultimate-perheestä neljän veljeksen katraan sekä frisbeegolf-puolelta kahden treenin kokemuksella sarjadebyyttinsä tehneen Liekki Haran. Mukana oli myös uusi päävalmentaja Arimo Lemettinen. Ratkaisurooliin nousi koko kauden ajan maaleja napsinut, vain 11-vuotias pistekuninkaamme Lauri Uusi-Illikainen. Lauri luki kerta toisensa jälkeen ilmassa olevan kiekon oikein ja vei ilmatilanteet paljon fyysisemmiltäkin puolustajilta. Alkulohkossa vastaamme asettuivat kivenkovat TUFF X ja LeKi. Meiltä ei löytynyt aseita pitkiä puolustajia ja varmaa hyökkäyspeliä vastaan. Välisarjassa korjasimme tilanteen voittamalla VirHeen 9-3. Tässä pelissä kärsimme takaiskun, kun koko kauden polvivaivoista kärsinyt Hilda Väätäinen joutui jäämään pois kentältä. Tämä vei tärkeimmän linkkimme yläkentältä, mikä toi lisäpainetta pelinrakentajillemme.
Hildalla kiekko laidassa ja katse tiukasti yläkentälle jatkosyötöä varten
Välierässä kohtasimme jälleen LeKin, joka on tunnettu kokemuksestaan ja kiekkovarmuudestaan. Tässä pelissä olimme pakkovoiton edessä, jotta pitäisimme finaalipaikan omissa käsissämme. Alkulohkon 10-4 tappion ei annettu haitata, vaan taistelimme 8-7 voittoon kapteenimme Emmastiinan johdolla. ”Emppu” ei ollut tärkeä pelkästään pelinrakentajana ja puolustamassa LeKin fyysisimpiä poikia, vaan oli avainasemassa nostamassa joukkuehengen kattoon. Juuri tämä positiivinen mieliala auttoi siirtämään paineet syrjään samalla kun pelihaluton LeKi sortui pelivirheisiin. JSW ei sortunut turhaan hätäilyyn kiekon kanssa, vaan pelasi rauhallista ja kypsää ultimatea. Tällä voitolla olimme finaalissa!
Finaali järjestettiin U17 -sarjan erillisenä tapahtumana. Rosterista loukkaantumisen vuoksi pudonneen Hildan sijaan saimme Joonaksen ja Kasperin Kuopiosta asti pelaamaan. JSW ei kuitenkaan missään vaiheessa saanut pelistä otetta, joten TUFF X vei suomenmestaruuden luvuin 13-2. Kausi oli kuitenkin uskomaton menestys JSW:lle. Juniorit näyttivät peliasennetta, josta me aikuiset voimme ottaa vain mallia. Seuraavat haasteet odottavat junioreita U15- turnauksessa maaliskuussa sekä kesäkaudella ulkosarjan merkeissä. On ollut myös ilo nähdä monen juniorimme pyrkivän maajoukkueisiin ja kohti kansainvälisiä kenttiä.
U17 hopeajoukkue juhlatunnelmissa
Ylärivi: Hilda, Jasmiina, Arimo, Kasperi. Keskellä: Lauri, Oskari ja Joonas. Edessä: Emmastiina
Kuvasta puuttuvat Emilia, Valtteri, Liekki Hilda ja Aarni
Kirjoittanut Aarni Nagy, joukkueestaan Jyväskylän Sleepwalkerseista (JSW) ylpeä valmentaja
