Syysturnauskauden (ja joidenkin tapauksissa pikkujoulukauden, kyllä vain) starttasi viime viikonloppuna (29.-30.10.2016) perinteinen NSUT. Aina hyvätasoisen Ultimate-turnauksen avoin sarja oli tällä kertaa tiivistynyt 13 joukkueen mittelöksi, ja vauhtia tuli riittämään. Peliasuihin joukkueemme USW pääsi perinteiden mukaan tutustumaan vasta pukukopissa, ja Juhohan oli löytänyt alerekistä lähes ykkösiä ylle laitettavaksi.
Kiekkoa Maaliin!
Yksi turnauksen suosikeista, Hervannan HUH siirteli lauantaiaamun ensimmäisestä kello kasin ”slotista” hämmentymättä hyökkäyksensä ja enimmät puolustuksensa maaliin ja avasi voittotilinsä. Hikirauhaset kuitenkin aukenivat hervantalaisillakin ja toiseen otteluun Whisquitosia vastaan lähdettiin voittomielellä. Toinen peli pelattiin skenen yhdellä pienimmistä, ja saletisti matalimmalla kilpa-areenalla, eli Rollerilla. Ottelun edetessä kävi selvästi, että oululaiset olivat harjoitelleet joukkueista selkeästi enemmän pelaamista pienillä kentillä, hallien eteisauloissa, ja miksei siivouskomeroissa. Whisquitois siirteli kiekkoa jumalaisesti. USW:lle taas tuotti haasteita, ettei kentän ainoasta oikeasta heittopaikasta, keskikentältä, saanut heitettyä maalinurkkiin yläheitoilla. USW:n päänahka jäi myös oululaisille. Lohkon päätösottelussa vastaan osallistui toinen Oulun joukkue Drama Queens (jotka olivat aloittaneet lauantaiaamuna 8:lta toista oululaisjoukkuetta vastaan). Pinkit kuningattaret panostivat pitkiin heittoihinsa, joista muutama kolahteli tällä kertaa areenan päätyyn. 10-6 voitto USW:lle tiesi hissipeliä.
Tiukka tilanne maalilla, mutta Tuomas hoitaa hommat!
Päivän viimeisessä kohtaamisessa toiselle etuviivalle asteli avoimen SM-mitaleita viime vuosina keränneitä turkulaisia, Flight Club. Molemmat joukkueet olivat pelänneet toisen hyväksi epätasaista ottelua, mutta pelistä tulikin tasainen. Turkulaiset pelasivat esteettisesti kauniiden, taitavien heittojen ja suoranopeuden yhdistelmällä, pitivät kiekkoa, ja toimittivat sen tarvittaessa tarkasti pystyyn rynnineelle joukkuetoverilleen. Hyvätasoinen ottelu päättyi 9-7 Turun voittoon, ja loppuringissä kiiteltiin syystä niin spirittiä kuin otteita. Hissipoika oli laskeutunut. Ei siitä sen enempää.
Lauantain after-gamet alkoivat erään Vaasalaisen kerrostalon saunatiloissa. Keskityimme rauhassa ja antaumuksella inttijuttuihin ja veden heittelyyn kiukaan vastuksille. Ilta jatkui ruokailemaan hulppealle Svenska Klubbenille. Pulled pork smakade jätte gott, kasvisruoka ei niinkään. Putin Pyryn huikea pianosoolo sekä Pannacotta jälkiruoka ja pikkurahalla leveilleet Teemu (kahvi ja konjakkia), sekä Juho (pannukahvi, keitetty lounaalle) kruunasivat aterian.
Fiilistelyä Svenska Klubbenilla.
Sunnuntainakin alettiin pelaamaan kukon laulun aikaan, wastassa Waasan WetoWoima. Pelaajamäärä oli valttia: jyväskyläläiset pääsivät pelaamaan yhdeksällä kuutta vastaan (ei kaikkia yhtä aikaa, vaikka niinkin turnauksessa kävi!), mikä painoi ratkaisevat pisteet USW:lle.
USW:n puolustus oli terästä, mutta tällä kertaa sen aukaisi Aarni.
Viimeisessä kohtaamisessa (panoksena oli turnauksen 9:s sija) otimme mittaa Hietsun turnauksen kesällä voittaneesta kakkonen on ykkösestä [2 = 1] joka koostui Lempäälän Kisan kovajalkaisista tulevaisuuden lupauksista. Jälleen edettiin tasalukemin, jälleen vastapuoli oli ottelun lopulla kaksi pistettä edellä. Sitten alkoi nousu: piste, toinen, universaaliin! Kauppiksen halli täyttyi kannustuksesta ja urheilujuhlan humusta himoittua yhdeksättä sijaa ratkottaessa. Lempääläläisten maaliyritys meni (muistaakseni) pitkäksi. Kiekkoa tuotiin ylöspäin, ylöspäin, maaliin saakka! Ottelussa riitti sen verran tunnelmaa että loppurinki otettiin ulkoilmassa. Kun vielä vaatteet ja haikeat jäähyväiset oli vaihdettu (minä se heitin ne pipon ja paidan roskiin!-), oli aika suunnata tai suunnistaa kotiin.
Kiitos Vaasa, Kiitos USW ja tervetuloa Laukaan talven turnauksiin ja kesän kynnyksellä on luvassa JSS – Jyväskylä Summer Start vol. 5.
Raportointi: J-Lintilä, kuvat USW.
Lopulliset tulokset: NSUT result
Pelaajaosio:
Asko = Toi järkeä ja varmuutta kentälle
Esa = Pinna piti hyvin, samoin pää. Ainoat syljet taisi lentää vahvasta kahvista. Puijasi ilkeästi kps:llä kapteeniuden ennen 2=1-peliä
Janne = Heräsi molempien päivien aamupeleihin. Enempää ei voi Juho vaatia.
Jenna = ”Bonebreaker” Suhonen, ei puolustuksessa säälinyt vastustajien hyökkäyshaluja. Esti, häiritsi ja katkoi usealta äijältä syötön
Juho = Löysi oikeasti pätevät ultimateshortsit kuudella eurolla yhdeksälle pelimannille.
Jysky = Miten voi pelata omalla hyvällä tasolla yksien treenien jälkeen? Kysykää Jyskyltä.
Teemu = oma energinen itsensä
Tutu = Taitoi niin maaliloikan, maaliheiton kuin katkotkin. Vei meiän muidenkin pisteet!
Valtteri = Ei häkeltynyt ilkeistä kämmenpakoista, vaan niittaili upsimaaleja. Vanhana maalipelaajana poimi ulottuville tulleet maaliheitot
Ylärivi vasemmalta: Janne, Asko, Juho, Valtteri, Tuomas ja Juha. Alarivi: Jenna, Esa ja Teemu
8-9.10.2016 pelattiin Jyväskylässä Opiskelijoiden SM-kisat Ultimatessa. Vaajakosken liikuntahallille saapui mitalin kiilto silmissä 6 joukkuetta osallistuen kilpasarjaan, rentosarjaan osallistui tänä vuonna 4 joukkuetta. Jyväskylästä osallistui kilpasarjaan kaksi joukkuetta; pelkästään yliopisto-opiskelijoista koostuva joukkue Jyu sekä sekajoukkue ammattikorkeakoulusta ja yliopistosta JAMK. Rentosarjaan Jyväskylästä ei tänä vuonna ollut joukkuetta. Tämä raportti on kirjoitettu JAMK-joukkueen näkökulmasta.
Sekä kilpa- että rentosarja pelattiin Round Robin periaatteella tarkoittaen, että jokainen joukkue pääsi pelaamaan jokaista joukkuetta vastaan. Lauantai aamuna pelattiin ensimmäisenä pelinä pakollinen Jyväskylän vs. Jyväskylä ottelu. Jyu:lla ei aamusta kiekko pysynyt näpeissä yhtä varmasti kuin JAMKilla ja ainakin allekirjoittaneen pienoiseksi yllätykseksi lopputulos oli 13-7 JAMKille. Molemmissa joukkueissa käännettiin katseet tuleviin peleihin ja seuraavien tuntien kuluessa oli aikaa skoutata muiden kilpasarjan joukkueiden pelityylit ja kokoonpanot ennen seuraavia pelejä.
JAMKin turnaus eteni kuin käsikirjoituksen mukaan kun todella tiukan taistelun jälkeen kaatui Freezebees (UTA). Samalla huumalla jatkettini Oulun yliopistoa vastaan ja hyvällä pelillä haettiin selkeä voitto. JAMKin osalta vaikeimmaksi peliksi osoittautui TT-Lätty Allstarsin kohtaaminen. TT-lätty pelasi taktisesti ja fiksusti hyödyntäen JAMKin heikkoudet varsinkin hyökätessään. Tarkoilla yläheitoilla TT-lätty taisteli itsensä voittoon selvillä lukemilla.
Porukassa kaikki on kivempaa, myös ultimate! Kuva pelistä Jyu vs TT-lätty
JAMK oli pysäyttämätön lauantain kolmessa ensimmäisessä pelissä. Kuvassa Eeron Metson upeat ilmat! Vastassa Oulun yliopisto
Suuri kiitos turnausjärjestelyistä majesteettiselle Aleksi Nuoralle!Pelifiilistä ylläpitämässä olivat mahtava DJ (ja kuulemma joskus kiekkoon koskenut) Tuomas Turunen ja selostajan uraa harkitseva Ville Tuure
Sunnuntain peleihin saavuttiin alkoholittoman ja hyvin nukutun yön jälkeen. JAMK oli pakkovoiton edessä, jotta finaalipelistä voisi vielä haaveilla. Tiukalle mennyt aamuottelu Haaga-Helian kanssa päättyi lukemiin 11-12 JAMKin eduksi. Monen tunnin jännityksen jälkeen Haaga-Helia kohtasi turnausta johtavan TT-lätyn. Lätyn voitto sinetöi JAMKin tyytymisen pronssipeliin parhaan kolmikon huonoimman maalieron vuoksi.
Ennen kilpasarjan finaalipelejä pelattiin rentosarjan ratkaisevat ottelut. Rentosarjan finaalista Itä-Suomen yliopiston ja Coolbeesin (UTA) välillä muodostui todellinen trilleri. Peli oli todella tasaista ja ilman vaihtopelaajia koko viikonlopun pelanneella Itä-Suomen yliopistolla ei ollut väsymyksestä merkkiäkään. Joukkueet pelasivat muutaman pisteen erolla toisiltaan vuoron perään johdon ottaen koko peliajan. Jyväskylässäkin pelannut Kerttu Keränen ansioitui Itä-Suomen yliopiston puolella pelissä useilla maaleilla ja syötöillä. Peliajan päätyttyä piste meni Itä-Suomen yliopistolle ja tilanne oli tasan 10-10, oli universaalipisteen aika. Viimeistä pistettä oli todella mielenkiintoista seurata ja peli kääntyi monta kertaa. Yleisön kannustaessa molemmilla joukkueilla oli kiekko aivan hyppysissään maalialueella mutta ratkaisevaa maalia saatiin odottaa pitkään. Viimein hienon taistelun jälkeen Itä-Suomen yliopisto onnistui ratkaisemaan pisteen ja voitti rentosarjan finaalin.
Finaalissa kohtasivat toistamiseen turnauksen Tamperelaiset joukkueet TT-Lätty Allstars (TUT) ja Freezebees (UTA). TT-lätty lähti puolustamaan vuoden 2015 OSM-mestaruuttaan. Freezebees tuli finaalin kovalla vauhdilla eikä antanut Lätylle mahdollisuutta voittoon. Freezebeesin nopeasta ja varmasta kiekon liikuttelusta kelpaa ottaa mallia myös omaan peliin. Ansaittu voitto meni Tampereelle tarkoittaen sitä, että ensi vuoden OSMit pelataan Tampereella…
Pronssipelistä povattiin titaanien taistoa ja molemmilla joukkueilla oli todella hyvä lataus peliin. JAMK pelasi puolustuksessa tehokkaasti sekä paikka- että miespuolustusta tehden monta näyttävää katkoa. Hyökkäys puolestaan oli jäätävän tehokasta, muutamaa ohiheittoa lukuunottamatta kiekko kuljetettiin pisteestä toiseen tyylillä maaliin asti. Peli päättyi selviin lukemiin 13-6 hienon ottelun jälkeen. Molemmat joukkueet olivat antaneet kaikkensa, tällä kertaa kokemus vei selvän voiton.
Rentosarjan finaalipelistä muodostui odottamattoman maukas ottelu!
Kilpasarjan järjestys oli:
1. Freezebees (UTA)
2. TT-Lätty Allstars (TUT)
3. Jyväskylän AMK
4. Haaga-Helia AMK
5. Jyväskylä yliopisto
6. Oulun yliopisto
JAMKin joukkue ylärivistä vasemmalta: Eero Metso, Jere Uljas, Matti Hokkanen, Topi Lehikoinen (pelikapteeni), alarivi Mikael Kautto (kapteeni), Minna Kauppi, Jenna Suhonen, Juha Salmi (puhekapteeni), Jukka Raimovaara
Kaikki raportin kuvat ovat Ultimate Jyväskylän omistuksessa, suuri kiitos kuvaamisesta Esa Saksolalle!
Raportin teille tarjosivat:
Mikael Kautto “94”
(täysin kujalla ollut) kapteeni
Juha Salmi “29”
(kovasti selittelevä) varakapteeni
P.s. Turnauksen suurimmat yllätykset:
Mikael Kautto ei saapunut iltabileisiiin!
Juha Salmi ei hajottanut itseään peleissä eikä iltabileissä!
Viime viikonloppuna käytiin Junioreiden ja Amatöörien SM-kisat Peurungassa. JyLillä oli osallistujia niin aikuisten kuin junioreiden luokissa, mutta tämä juttu painottuu junioreiden sarjoihin unohtamatta Heidi Laineen hienoa hopea sijoitusta naisten sarjassa.
Junioreiden kirkkaimmasta mitalista vastasi tänä vuonna MJ3-sarjassa Veikka Hakkarainen. Veikan ja toiseksi tulleen Teemu Korhosen taistelu kullasta oli tiukkaa ja se ratkesikin Veikan hyväksi toiseksi viimeisellä väylällä Veikan noustessa johtoon yhden heiton turvin.
Veikan taidonnäyte vesiväylälle 20
Viimeisellä väylällä Veikka pelasi varmasti väylän paariin ja otti hienon voiton! JyLin Rasmus Puikkonen sijoittui MJ3-sarjassa jaetulle neljälle sijalle.
Hopea mitalin kisoista kävi saalistamassa sarjassa MJ2 Oskari Vikström. Koko viikonlopun Oskari sai hienosti haastettua kesän sarjaansa hallinnutta Mikael Räsästä jopa välillä viimeisellä kierroksella johtaen. Oskarin kohtaloksi koitui kuitenkin 18-väylä saarineen, josta Oskari otti tuplabogin Mikaelin ottaessa paarin. Näin Mikael pääsi Oskaria yhden heiton karkuun, jota Oskari ei saanut kurottua vaikka hienosti vielä yrittikin viimeiset kaksi väylää.
Oskarin tyylinäytettä väylän 20 ylitykseen
Muita JyLin junioreita MJ2-sarjassa olivat Samu Åström (9. sija), Otto Lehtonen (jaettu 11. sija), Matias Puikkonen (15. sija) ja Ilari Haakana (23. sija).
Mitalistit Oskari Vikström (vas.), Mikael Räsänen (kesk.) ja Eevert Salminen (oik.)
Pronssi mitalin kisoista mukaan nappasi ainoa seurastamme kisoihin osallistunut tyttöjuniori eli Sinna Talvensola sarjassa FJ3. Sinna pelasi varmaa omaa peliään suurimmaksi osaksi koko kisan ajan välillä vesiväylien kiusatessa, mutta pääsi hienosti kuitenkin maaliin kolmannelle sijalle.
Muistutuksena että Sinna on tosiaan 11-vuotias!
Sinna Talvensola pokaalinsa kanssa – Kuvaaja Sami Talvensola
Kaikkien Jyliläisten sijoitukset ja kierrokset voit käydä tsekkaamassa täältä
JyLin junioreiden seuranmestaruudet käydään tänä vuonna lauantaina 24.9, joissa voi tulla onnittelemaan ja seuraamaan tuoreiden SM-mitalistien edesottamuksia ja myös pelaamaan! Lisätietoa
JyLin Albatrossien vuoden 2015 tulokas Rauli Savela kävi Virossa kokeilemassa kisaamista ulkomailla, ohessa Raulin kisaraportti.
Kuva (c) Marko Saviauk
Noin kaksi vuotta sitten ajauduin kumilätty kädessä Riihivuoren huipulle pilkattavaksi. Niin tuttavat kuin paikalliset rastapäiset rehuhipit nauroivat röhkien katsellessaan allekirjoittaneen suorituksia. Kierroksen jälkeen heristin nyrkkiä kohti taivasta ja itku silmässä vannoin kostoa!
Seuraavana päivänä olin katsonut jokaisen kiekkogolffiin liittyvän videon sinäputkesta ja kolmantena päivänä olin ensimmäisissä viikkokisoissani. Vuoden lopussa jokapäiväinen räntäpaskassa kahlaaminen ja sormien palelluttaminen palkittiin JyLin Vuoden Tulokas –pystillä. Toinen kesä on mennyt vauhdikkaasti viikkokisoja ja Väisäsen takapihaa harjaten, kunnes veljeni painostuksesta päätin lähteä kokeilemaan hieman isompia kisoja. Tästä päästäänkin itse asiaan.
Jyväskylän pormestari Jussi Janhonen sai vihiä retkestäni ja kärppänä kysyi, tahtoisinko kirjoittaa pientä tarinaa seikkailustani Estonian Openissa näkökulmana; JyLin vuoden tulokas käy kokeilemassa isoja vesiä. Vastaukseni oli tietysti kyllä – sen jälkeen, kun Jussi oli kieltäytynyt kohteliaasti kaikista palkkatoivomuksistani.
Noin viikko ennen kisojen alkua isoveljeni tuli suu vaahdossa kertomaan, että Estonian Openiin olisi vielä mahdollista päästä kisailemaan ja sinne olisi lähdettävä. Nopean sähköpostiviestinnän jälkeen paikka irtosi ja enää oli säädettävä vain rahat, majoitus, kyydit ja passit. Helppoa. Passit saimme päivä ennen lähtöä pienten ongelmien saattelemana ja kaikista huipuin asia oli, että veljeni oli onnistunut yhteyksiensä kautta saamaan pientä sponsorointia reissullemme, Saarijärven Syöte-Huviloiden toimesta. Tästä olen edelleen kiitollinen, sillä emme joutuneet yöpymään ykkösväylän metsässä syöden käpyjä. Kiitos Syöte-Huvilat!
Tästä alkaa Savelan veljesten seikkailu ihmeelliseen Viron maahan, jossa syödään keittoa ja puhutaan väärin suomea.
Pakitettuamme Helsingin kuuden kaistan autoväylän läpi navigaattorin avulla saavuimme vihdoin satamaan. Unta oli otettu ruhtinaalliset kolme tuntia, koska edellisenä päivänä piti käydä hakemassa viime hetken vinkit Nikko Locastron, Greg Barsbyn ja Philo Brthrbthphötin klinikalta. Lautalla piti varmuuden vuoksi jättää istuinten väliin hajurako ja piilottaa hassun hauskat pinkit aurinkolasini, sillä rakkautta oli ilmassa, saman sukupuolen välistä sellaista. Ilmeisesti olimme osuneet samaan aikaa lautalle pride-kulkueen kanssa, emmekä halunneet väärinkäsityksiä, sillä olemmehan veljeksiä.
Tallinnassa nyt avarakatseisina valitsimme tietysti taksin, joka maksoi suunnattomasti, eikä tietenkään junaa, jonka hinta olisi ollut 2 euroa ja joka olisi vienyt aivan kisakeskuksen nurkille. Fiksua. Vihdoin perille päästyämme aloimme vanhojen hevoskauppiaiden tavoin totta kai kauppaamaan Syöte-Huviloiden mökkejä ennen tutustumiskierrosta radalle. Frisbeegolfaajat ovat tunnetusti varakkaita, joten ihmettelimme, miksemme saaneet lyötyä kauppoja lukkoon. Fiksua.
Päätimme pettyneinä aloittaa parikierroksen. Vastaan saimme niin stadilaisen kaverin, että jos hänet olisi avattu, olisi sisältä paljastunut pienimpi, mutta vielä kovempi, stadilainen. Hän pelasi rouvansa kanssa ja ehdotti, että kisaisimme oluttuopista. Rikkinäiset kengät, ehkä vähän pahanhajuiset metsäläiset ja veljen pro-bägi tasoa Siwan kassi saattoi antaa kuvitelman helposta saaliista, mutta hymy hyytyi, kun pamautettiin ykkösväylän noin 135 metrinen väylä milliin. Parikisassa olimme neljänsiä tuloksella kahdeksan alle par. Saimme oluet ja stadin jantterikin oli oikein mukava mies, vaikka koko kierroksen haukkui landepaukuiksi ja lappalaisiksi. Noh, tottahan tuo on.
Parikisan jälkeen oli aika lähteä majapaikkaamme Jäägri Villaan, jonne etukäteen varatut kyyditykset oli Viron tapaan vuokrattu muualle. Pienen säädön jälkeen kyyti järjestyi ja pääsimme ansaitulle levolle. Huvittavasti samassa paikassa asusti meidän lisäksi Will Schusterick, Paul Ulibarri, Jeremy Koling ja Seppo Paju sekä muut Prodigyn jäsenet. Aloitin veljeilyn välittömästi, vaikka isoveli oli sitä mieltä, että katsoivat minua kuin halpaa makkaraa. Ei ostaneet jenkitkään mökkiä.
Kierros yksi
Aamusta hyppäsimme jonkun virolaisen rouvan kyytiin, joka ajoi pienellä autollaan rikkinäisiä teitä valonnopeudella ja olimme kisakeskuksessa muutamassa sekunnissa. Kakat housussa kevyttä kopittelua ja puttailua ennen h-hetkeä. Lähdöt olivat 10 minuutin välein ja sitä ennen otettiin pelaajakuvat ison maailman malliin. Samalla selvisi, että hienot Syöte-Huvilan paitamme, eivät olleet etiketin mukaiset, koska kaulukset puuttuivat. Aika erikoista.
Jännitys alkoi kasvaa, kun radan ainoa rehellinen pakkobirdie oli valittu aloitusväyläksi. Lähdöt suoritettiin nimenhuudolla ja koko kylä katsoi avausta. Ilman edeltävän poolin sankaria olisin voinut itse olla se noloa-mies. Kyseinen kaveri valahti valkoiseksi, kun nimi kuului, kompuroi vauhdinoton, palasi takaisin tiille ja veti syvään henkeä. Sitten heitti helvetin kovaa kiekon 5 metrin päähän maahan. Naama punaisena meni kiekolleen ja heitti sen suoraan outtiin. Sanoin heti velipojalle, että ei hätää, pohjanoteeraus on jo suoritettu, ei voi ainakaan huonommin mennä.
Sitten kajahti Rauli Savelan nimi maailmalle ja tunsin sykkeen nousevan. Heitin heti, sen pitempää miettimättä, ja kiekko laskeutui korin viereen. Kun pääsin puttaamaan, olisi kiekko voinut olla metrissä ja en olisi saanut sitä koriin. Tärinä oli todellista. Sama kaava toistui vielä seuraavalla väylällä ja kortissa kaksi erittäin helppoa missattua birdietä. Sen jälkeen jännitys helpotti ja peli alkoi luistaa.
Kuva (c) Marko Saviauk
Seuraavana vastassa koko viikonlopun painajainen, väylä 12. Tiukahko puupilli 120 m ylämäkeen – taktiikkana paukauttaa kiekko kovaa eteenpäin ja toivoa parasta. Tietysti se päätyi ainoaan paikkaan, mistä olin tehnyt merkinnän pelikirjaan, että ei ainakaan tuonne. Puskaa, puuta ja lisää puskaa. Epätoivoinen sormiupsi kolme metriä eteenpäin ja siihen vielä toinen perään. Tuplabogi ja puun kopina onnistuivat herättämään liskot Raulin päässä. Taivas tummui ja silmissä alkoi hämärtää. Viisi väylää meni aivan usvassa ja bogia satoi niskaan. Päässä resonoi veljen sanat ”vi**u teet tuon tahallaan”. Siltä se tuntui, muutamasta metristä putit ohi ja 20m lähestymiset 30 metriin. Pelimies. Ensimmäinen kierros viisi yli par ja mieli mustana. Siitä huolimatta tienasin sijoituksen kuusi green hiteissä. Ei vain pystynyt rahastamaan.
Tilanne vaati nollaamista ja tilasin kovana jätkänä pienen oluen. Siitä humaltuneena murjotus kääntyi hymyksi. Katse kohti huomista. Sitä ennen lisää veljeilyä ja oman nimen huutamista. Ei lämmennyt tänäänkään Prodigyn-joukkue Raulin haasteeseen. Haasteessa putattaisiin jostain lähes mahdottomasta paikasta, maailmanhuipuille riittäisi, jos joku saisi putin sisään. Rauli puttaisi vain kerran ja vasurilla. Oddsit ei tietenkään olisi minun puolella, mutta JOS se olisi sattunut menemään, olisin voinut patsastella lierihattu päässä ja monokkeli naamalla lopun ikääni.
Kierros kaksi
Illalla ja aamulla korjattiin edellispäivän putti ja lähestymisongelmat. Kierrokselta ei mitään erityismainintaa, green hitit jäivät vähäiseksi. Kaikki draivit jäivät aina ihan vähän liian kauaksi putilta. Putit ringin sisästä 97% ja korttiin ihannetulos. Viimeisellä väylällä olin toki birdieputilla mikä olisi pitänyt ajaa, mutta tein kisan ainoan safety-heiton korin juureen, kun luulin olevani yhden alle par. En ollut. Tein kanatanssin kierroksen jälkeen. Olin nössö. Fiilikset kuitenkin kierroksen jälkeen, että lippaassa voisi olla panos kovempaan tulokseen.
Samat rituaalit, saunaa, epätoivoista veljeilyä ja pieni olut. Kova jätkä.
Finaalikierros
Rata alkoi olemaan tuttu. Ensimmäisellä kierroksella avaukset oli taikuutta ja toisella putti. Nyt piti vain yhdistää kierrokset ja minimoida virheet. Aloitin heti vahvasti. Kolmen väylän jälkeen olin kaksi alle par, mutta poolikaverit huohottivat niskaan samaan vauhtiin. Tämä vaati toimenpiteitä, joten neljännellä väylällä sijoitin taktisesti avauksen puun kautta rinteeseen puskan alle n. 50m päähän korista. Vain jotta pystyin murskaamaan muiden momenttumin niittaamalla ”birdieputin” sisään. Asialle naureskeltiin, joten päätin vielä seuraavalla väylällä viedä viimeisetkin toivon rippeet kilpakumppaneilta laittamalla 20m hyppyputin sisään. Jatkoin tasaisesti kierroksen loppuun, muutamalla pienellä virheellä. Rahkeet olisi ollut vielä kovempaan, jos hieman yli kympin putit olisivat osuneet. Joka tapauksessa lopetin kierroksen nostopirkkoon ja korttiin -6. Se oli päivän viidenneksi kovin tulos ja nousin rämeiköstä loppusijoitukseen 16. Kierroksen rating 1004 (lopullinen 1005 toim.huom.) Tonnin-Randy!
Loppusijoitukseen näin vasta-alkajana pro-kisoihin olen erittäin tyytyväinen ja tästä suuri kiitos kaikille muille, kun pelasivat huonommin. Hatunnostoja ansaitsee myös yksi parhaimmista radoista, joita olen pelannut sekä Jäägri Villan mainio majoitus, jota uskallan suositella kenellä vaan. Estonian Open oli mainiosti järjestetty, enkä minä ainakaan kohdannut ongelmia, jos harmillista pukukoodia ei lasketa. Rasmus Sepp, kisan TD, hoiti homman hienosti ja kiireiltään onnistui selvittämään myös meidän kyytiongelmat.
Suurimmat kiitokset menevät Syöte-Huviloille ja ennen kaikkea veljelleni Veli-Pekka Savelalle, joka urheasti kantoi reppuani koko kisan sekä muisti mainita voimakkaasti, mikä oli todella surkea suoritus, eikä hyssytellyt, että ”voi voi, noh seuraavalla väylällä sitten”. Hyssyttely ei motivoi, mutta kun oikein rummutetaan, niin se, jos mikä motivoi suorittamaan. Esimerkkinä mainittakoon: ”Ei jumalauta, miten sää voit olla noin p**ka, kuka vaan olis heittäny tuon korille! Ei saa**na heitä paremmin!”
Kiekkoseikkailut jatkuvat ja tarinointia tulee lisää, jos tämä kelpasi ihmisille. Tulevat sponsorit ja fanit voivat ottaa yhteyttä rauli.savela@hotmail.com, niin nähdään Rauli isommissa piireissä uudestaan ja jos tulosta ei synny niin huudetaan omaa nimeä kovempaa!
Joukkuegolfin SM-kisat pelattiin 6.-7.8.2016 Siilinjärven Tarinalaaksossa. Jyväskylän Liitokiekkoilijoita lähti avoimeen sarjaan edustamaan Simo Töllikkö (kapteeni), Veli-Pekka ”Peksi” Luoma, Esa Salonen ja Nicolas Lakonen.
Joukkueelle entuudestaan lähes tuntematon Tarinalaakson rata oli Keski-Suomen metsäväyliin tottuneille suhteellisen kotoisaa omaksuttavaa. Pelikirjoja hahmoteltiin rauhallisin mielin kisaa edeltävän päivän harjoituskierroksella. Vaikka joukkueen miehistö oli valikoitu vastaamaan kaikkiin mahdollisiin haasteisiin Tarinalaakson kaltaisella radalla, ei kisaan lähdetty lauantaiaamuna sen suurempien paineiden tai odotusten kanssa. Alla ollut hieman heikommin nukuttu yökin päätyi ainoastaan keventämään tunnelmaa.
Ensimmäiseksi pelattiin yksilökierrokset. Esa vastasi joukkueen kovimmasta tuloksesta (-7). Simo komppasi tuloksella -5, Peksi -4:lla ja Nicolas -2:lla. Tasaisen ensimmäisen kierroksen jälkeen joukkue oli kokonaistuloksissa toisena, yhden ennakkosuosikeista, Nummelan Frisbeeseuran (NFS) perässä.
Ensimmäisen päivän toinen kierros pelattiin reikäpelinä. JyLi sai vastaansa Brutal Force:n Hämeenkyröstä. Simo ja Esa nappasivat selkeät voitot vastustajistaan jo ennen viimeisiä väyliä, mutta Peksi ja Nicolas joutuivat tekemään kirjaimellisesti täyden työpäivän vastakisaajiensa kanssa. Peksi ratkaisi oman hellemaratooninsa voitoksi vasta viimeisellä väylällä. Nicolaksen kierroksen kulminaatiopiste osui väylälle 16, jossa kämmenheittojen erikoismies neppaisi putterin suoraan tiiltä koriin. Tämä hole-in-one -suorite ja sen tuoma henkinen noste johdatti joukkueen täydelliseen neljän reikäpelivoiton kierrokseen. Tässä vaiheessa JyLi nousi kilpailun johtoon.
Sunnuntaiaamuna kolmannelle kierrokselle lähdettiin ilahduttavan poikkeuksellisesti hyvin nukutun yön jälkeen. Pelimuotona oli tarjolla best shot -parigolf. Simo pelasi Peksin kanssa, Esa Nicolaksen. Kummankin parin historia yhteisgolfissa näkyi jälleen kerran tasaisena suorittamisena, parin tukemisena ja lopulta odotukset ylittäneestä lopputuloksesta. Nicolas ja Esa heittivät kierroksen tulokseen -12, samalla kun Simo ja Peksi painelivat NFS:n Teemu Nissisen & Joonas Tuliniemen kanssa jaetun parhaan kierrostuloksen, -16. Yhteistuloksen (-28) myötä, JyLi nappasi jälleen kierroksen voiton bonuspisteineen ja jatkoi kisan kärjessä. Kintereillä vaanivat edelleen NFS sekä Puska Puttaajat, joiden parivaljakko Väinö Mäkelä & Jaakko Halttunen tarjoilivat vakuuttavaa parigolfia ja loistavaa heittoseuraa kolmannella kierroksella.
Finaalikierroksella pelattiin todellista joukkegolfia – alternativea ja best shottia; väylien avausheitot suoritettiin vuoroparein, jonka jälkeen jatkettiin edelleenkin vuoroparein best shotilla. Heittoseuraksi ja -vastukseksi asteli tuoreen Suomen mestarin Leo Piirosen johtamana Teemu Nissinen, Ilari Tuoma ja Joonas Tuliniemi, eli NFS.
Kierroksen alku sujui puolin ja toisin rutiininomaisesti. Suuria eroja kierrostuloksessa ei missään vaiheessa päässyt joukkueiden välille muodostumaan. Alun rankkasadekuurokin vain tasoitti asetelmia, kun kumpikin joukkue joutui kenties hieman varmistelemaan heittoja lävitsenäkemättömän sadevallin ja sen jälkeisten vettä lainehtivien tiipaikkojen kanssa.
Väylällä 15 oltiin tasatuloksessa. Esa avasi 12 metriin, NFS ringin sisään. Simon puttivire jatkui, samalla kun NFS ei onnistunut lunastamaan väylältä arvokasta pirkkua. Väylällä 17 Esa ja Nicolas onnistuivat kumpikin vaikeahkoissa n. 100 metrin kämmenlähestymisissään, joiden johdosta JyLi ei menettänyt yhden heiton johtoasemaansa. Kierroksen sinetti JyLi vs. NFS -kamppailussa lyötiin erittäin vaikealla väylällä 18, jossa Peksi heitti sen kuuluisan elämänsä heiton 7-8 metrin päähän korista. Nicolas ei erehtynyt putissaan tälläkään kertaa. Näin JyLi piti takanaan ennen viimeistä kierrosta lähimpänä sijoituksissa olleet NFS:n ja Puska Puttaajat, eikä alemmilta sijoilta huimat kirit tehneet Talin Tallaajat, Turun 7k ja Lahden Frisbee Club:kaan onnistuneet enää hätyyttelemaan kärkisijaa.
Avoimen sarjan Suomen mestaruus joukkuegolfissa oli yllätys ja uskomaton suoritus alun perin ratingien mukaan viidenneksi sijoitetulta joukkueelta. Mutta lopulta, sillä yhteispelillä ja tasaisuudella, mitä joukkue onnistui kisassa toteuttamaan, ei menestys lopputulemana olekaan ihan niin yllättävää.
Joukkuegolfin Suomen mestarit 2016: Simo Töllikkö (C), Esa Salonen, Peksi Luoma & Nicolas Lakonen
