Tikkurilan liikuntapuiston aurinkoiseen ja kosteaan aamusäähän lähti Jyväskylästä aamu-uninen joukkio. Kahdesta alkusarjasta oli JSW sijoitettu rentosarjaan neljän muun aloittelija-junnu-harrastelijapainotteisen joukkueen kanssa. Mukana lohkossa olivat niin TUFF kuin LeKikin junnujoukkueella, sekä aloittelijoilla höystetty LoHen betaversio (päivitetty LoHi 1.1 pelasi power-sarjassa) sekä EUC.
Alkusarjan pelit olivat JSW:lle lopulta enemmän reenipelejä – mutta ok-tiukkaakin vääntöä nähtiin. Erityisesti pelien alut olivat yleensä etsikkoaikaa molemmilla joukkueilla. Tosin viimeistään alun jälkeen JSW tanssahteli pelillään pistejohtoon loppuun saakka kaikissa alkupeleissä. Lohkon ensimmäinen peli EUC:ta vastaan taisi olla tasaisin, vaikka muissakin peleissä oli hyvää haastetta eri tasoisille pelureillemme.
-
TUFF pelaa paikkaa. Nopealla mutta varmalla kiekon liikuttamisella siitäkin selvittiin.
Alkusarjan meiningin ollessa rentoa, useassa pelissä pääasia oli hyvä spiritti. Pelien lopuksi annoimmekin junnujoukkueille spirit-palkintoina karkkipussin jaettavaksi. Muissakin otteluissa oli meillä spirit-palkintona kiitoksena: aina pelin päätyttyä vastustajajoukkueelle annettin tikkari – joukkueen yhteiseksi jaettavaksi.
JSW – EUC 8 – 3
JSW – LeKi 7 – 3
JSW – TUFF 13 – 2
LoHi – JSW 3 – 10
Tampereelta FreezeBees:stä ja TUFFin varttuneempien osastolta olimme saaneet vahvistuksia JSW:n turnausjoukkioon. Joukkue pelasi jo alusta alkaen hyvin yhteen ja kaikilla saatiin kierrätettyä kiekkoa. Näin jokaisella oli vastuuta ja mieluisia, uusiakin pelirooleja kentällä. Joukkueen spirit oli korkealla, huudot hieman hakusessa ja kiekot liitivät hyvin käpälöistä toiseen kuin torilta varastettu lompakko.
Suunta muuttuikin heti alkulohkon jälkeen semifinaalipelissä kohdatessamme power-sarjasta putkahtaneen Pollin. Nyt kiekot liitivät liian usein pollilaisten käpälille ja vähän kaikki uusista kokeneisiin tiputtelivat helppoja koppeja tai perusheitot eivät osuneet kohdilleen. Pollin oma peli oli perusvarmaa ja juoksukunto näkyi. Heillä tosin oli 80 min tauko ennen peliä, meidän 30 min taukoon verrattuna. Hapot ja laukkukauppamiehet painoi, mutta seliseli – ei peli siihen ratkennut. 11-1 Pollille. Meemi kertoo oleellisen:
Ennen pelin loppua tilanne oli jo hälyttävältä – saammeko yhtään pistettä 11-0 -tilanteessa. Näinpä vastustajan koko pelin kestänyt väsytys, vaiko oma peliin herääminen tuotti viimein tulosta, ja emme toki jääneet pisteettä. Tuota viimeistä pistettä, joka tuli JSW:lle, juhlittiin heti kentällä. Todellakin tuuletettiin.
Viimeinen taisto
Päivän viimeinen peli, aitonurmikentällä pelattu pronssimatsi Teamia vastaan oli monen mielestä päivämme paras peli. Molemmilla joukkueilla oli samaa intoa ja kiiltoa sekoitemetallin kolmanteen sijaan.
Alku oli tasainen, mutta silti Team pusersi 3-0 johdon.
Tämän jälkeen teimme hyvällä peruspelillä onnistuneen vastatuulimaalin. Nyt, tuuli takanamme siirryimme taktisesti paikkapuolustukseen. Pientä riskiä, pientä riskiä – pientä hallittua riskiä. Uhkapeli toimi: paikka puri – katko ja maali! Tämän jälkeen koppasimme vielä kolmannen pisteen vastatuuleen: 3-3. Tasan. Oujee Kaikki on edelleen pelissä!
Peli jatkui tiukkana. Teamin pelikokemus näkyi ja JSW:n hyökkäyksiä painostettiin mies- ja paikkapuolustuksessa tiukasti:
Ruoho lensi, huudot soivat ja ilmankosteus ei ollut enää yhtä subtrooppisen h*****illinen. Aina ei tuloksia tullut, mutta teimme parhaamme.
Jos tuuli ei ollut aina puolellamme, toisinaan tuuri sentään oli.
Tulostakin syntyi, keinolla millä hyvänsä.
Kokemus pelistä ja pelimiehenelkeistä näkyi Teamissa, joka löysi oivan reseptin: lyhyillä, varmoilla syötöillään joukkue sai purettua paikkapuolustuksemme kuin pullapitkon. Oman pelin kuviot oli jo hyvin opittu ja joukkuepeli toimi oivasti, mutta yksilösuorituksissa jäi parantamisen varaa: heitoissa ja kopeissa moni piste kääntyi vastustajan hyökkäykseksi. Lopulta turnausväsymys painoi jo JSW:n jaloissa, ja miespuolustuksessa Pollin tapaan Team juoksi ohitsemme. Mahtavan, reilun ja kerta kaikkiaan sytyttävän pelin jälkeen Team koppasi JSW:sta pronssia 11-5. Ei tarvitse jäädä synkistelemään, jos paremmalleen häviää.
Epilogi
Kaikkiaan rentosarja oli hyvä valinta aloittelijoista, konkareista ja lainatuista koostuneelle joukkueellemme. Jotain uutta, vanhaa ja varastettua – kuin häissä. Myös turnaussää oli kuin morsian, tosin alkupäivästä hieman nihkeä. 12 pelaajaa oli hyvä määrä ja jälkipuheiden perusteella jokainen sai mukavasti niin peliaikaa kuin vastuuta kentällä. Juurikin joukkuepeliä ja hienoa spirittiä löytyi joukkueesta. ”Juuri tuollaisen spiritin takia itse aikoinaan aloitin ultimaten” JSW:n hyvästä meiningistä kehuttiin. Tämähän ultimatessa on juuri oleellisinta.
Rentosarjassa saimme harjoitella rauhassa kuvioitamme ja erityisesti treenata paikkapuolustusta kuntoon. Paikassa useasti träppärien piti tulla lähes kolmansiksi kuppiin mukaan ja pelasimme sopivasti sovellettua paikkakonstruktiota. Tämä toimikin sangen hyvin myös myöhemmissä jatkopeleissä. Pitkänviskojia ei joukkueessamme varsinaisesti ollut, joten hyökkäyspelissä keskityimme enemmän perusheitoin kiekon siirtelyyn. Muutamalla simppelillä peruskuviolla pärjäsimme hyvin, ja improvisoimme pelimiehinä ja -naisina lopun koreografian lennosta. Kentällä pelirooleja vaihdettiin ennakkoluulottomasti. Yhtä ennakkoluulottomasti myös uusia jsw-huutoja kaikui ennen peliä ja kiitosringissä. Näissä toki, on vielä tekemistä ja rytmittämistä.
Ultimate Vantaa on mukava yksipäiväinen turnaus. Paljon peliä hyvillä kentillä pelaten on kesäultimatea parhaimmillaan. Turnauksen jälkeen on takana kuusi hyvää peliä, joista jokainen on omalla tapaa mielenkiintoinen ja opettavainen. Lisäksi kotimatkalle panttipulloista kerättiin 3,85 € pelaajapalkkioita kasaan. Vauhdikas, opettavainen ja innostusta herättävä turnaus.
Turnausraportin raapusteli kasaan haastatteluiden perusteella: Ville
Kuvat: virallinen jsw-fotaaja gHaas
Joukkuekuva: pikku-Jonna
Meemit: K-Varpunen
Post-epilohi
Tällä kertaa ei kukaan tullut ihmettelemään armasta lajiamme.
