Joyful Sparkling Weekend järjesti yhdeksälle jyväskyläläis-oululaiselle naiselle hyvinvointiviikonlopun syksyn ykköslomakohteessa merellisen raikkaassa Vaasassa. Viikonlopun aikana kukin osallistuja sai valita, halusiko priorisoida hyvään ruokaan, yöuneen vai saunaan (ja porealtaaseen). Jotkut onnistuivat tasapainottamaan jopa kaikki kolme osa-aluetta – toiset taas meinasivat päätyä tasapainottelemaan kolmella renkaalla, kun matkaan tuli lähdettyä ruuvit löysällä.

Lähdin mukaan, koska oli ikävä joukkuetta ja ultimatea.

Frozen

Aamupeli on aina vaikea ja kankea, mutta tällä kertaa flow syttyi samaan aikaan hallin valojen kanssa. Koko joukkue sai kiekkokosketuksia ja homma vain toimi. Onnistuneen aamupelin reseptinä suosittelemme joukkuepalaverin korvaamista aikaisella nukkumaanmenolla (yksi tiedustelija kannattaa lähettää perjantaiyöhön), varhaisaamupalaa (niille joille se sopii), hyvissä ajoin kentille saapumista omilla autoilla (jotta ehtii valmistautua rauhassa) ja kiekollisena lämppänä hallussapitoa hallin parkkipaikalla (kun ei pääsekään halliin valmistautumaan rauhassa). 
Valmistaudu vähemmän, loista enemmän.

Aamupala part 2 oli jotain aivan mahtavaa, ei ihmisen ole tarkoitus syödä heti heräämisen jälkeen itseään ähkyyn, kysymys kuuluu miten tämän voisi integroida myös omaan arkeen?

WWW

Avausvoiton jälkeen palasimme hotellille nauttimaan kakkosaamupalasta. Yksimielinen tuomiomme on, että kunnon aamupala aamupelin jälkeen on oikein ja kaunista. Rennon peliaikataulun ansiosta ehdimme myös viimeistellä taisteluvarustuksemme, joten toiseen otteluumme lähdimme kainalot teipattuina (viime vuodesta viisastuneina) sekä kynnet ja kasvot säihkyen kilpaa glitteristä ja peli-ilosta. Pääsimme kentälle ajoissa jatkamaan aamupelin pirteitä otteita edellisen kesän vaasalaista adoptiojoukkuettamme vastaan, vaikka paljettien kiilto oli sekoittanut managerimme sisäisen aurinkokellon. Tai kenties sumeuteen oli syynä glitterin liimaksi kulmakarvoihin levitetty mentolia sisältynyt huulirasva.

Peleissä tekemisen meininki ja toisen tekemiseen luottaminen mahtava.

TaLeNTS

Kahden voiton jälkeen lähdimme haastamaan viime vuoden mestareita tavoitteenamme lohkovoitto  tai vähintään edellisvuoden kohtaamisen lopputuloksen parantaminen. TaLeNTS oli ensimmäinen läpikotaisin konkaripelaajista koostuva joukkue ja saimme tuntea paljettien hiertämissä nahoissamme onnistuneen keskipakon ja tamperelaisten tehokkaat vastaiskut. Lopputulokseen 8-15 olimme tyytyväisiä ja lohkokakkosina jäimme innokkaina odottamaan semifinaalia.

 Jokainen tsemppasi ja ylsi hienoihin suorituksiin, eikä periksi annettu pahassakaan paikassa.

Aye-Aye

Semifinaalivastustaja oli edellisvuoden pronssipelivastuksemme Aye-Aye Helsingistä. TaLeNTS-pelin jälkeen uskoimme olevamme valmiita kohtaamaan kärkikaartiin kuuluvat puolustajat ja lähdimme peliin kovaa. Yhteispelimme oli hiottu huippuunsa päivän aikana ja pidempien heittojen osuessa kohdilleen onnistuimme karkaamaan selvään johtoon. Pelin loppua kohti vastustaja alkoi löytää toisensa yhä paremmin, mutta laaja yhdeksän pelaajan rosterimme jaksoi nostaa jalkaa ja pitää piste-eron tarpeeksi suurena pelikellon soittoon asti.

Koko joukkue oli liekeissä! :)

Voitokkaan pelipäivän jälkeen haalea sauna, kylmä uima-allas ja lämmin ruoka saivat olon hilpeän uneliaaksi. Päätimme pitää joukkuekokoontumisen kodikkaasti hotellihuoneessa ja kilistelimme juhlallisesti vaapukkamehua muovimukeissa finaalipaikan, kun kaikki olivat viimein koputtaneet oikealle ovelle. Koska taoukoa ennen seuraavaa ottelua olisi 17h, päätimme yksissä tuumin lähteä kokeilemaan, jatkuisiko voitokkuus myös pubivisan puolelle. Jouduimme kuitenkin karsimaan viimeisimpänä maantietoa opiskelleet pelaajamme ja loput eivät osanneet luetella Slovenian rajanaapureita. Tanssilattialle emme ikinä päässeet, mutta pienelle tiedustelujoukolle kakkonen oli ykkönen ja kakkosaamupalan tapaan kakkoshotellietkot oululaisten ystäviemme luona osoittautuivat oivaksi valinnaksi.

Yökukkujien onneksi olimme finaalipaikan myötä voittaneet itsellemme kiireettömän aamupalan. (Jos nyt vielä luettelen tähän kattauksesta löytyneet kananmunat, tyrnijugurtit ja tuulihatut, alkaa tarina muistuttaa erästä takavuosien nuorten klassikkokirjasarjaa.) Leppoisa tunnelma alkoi vaihtua suuren urheilujuhlan tunnuksi vasta hallilla, kun kannustimme villisti Kätyrit viidenteen sijaan avoimessa sarjassa.

Finaali

Kun oma ottelumme alkoi, oli katsomo täyttynyt ultimatekansasta. Edessä oli revanssi TaLeNTSista ja tavotteena kunnianhimoisesti loistaa sekä pelisuorituksissa että hauskanpidossa. Toistimme itsellemme, että hopea oli jo voitettu – enää ei olisi mitään hävittävää. Finaalissa oli kuitenkin uutuudenviehätystä ja pelifiiliksessä kuulsi hienoinen jännitys. Kokenut vastustaja heitti kehään uutena haasteena myös paikkapuolustuksen ja saimme tehdä töitä joka pisteen eteen – mutta niin sai kuulemma myös vastustaja.

Pelikaverit, vastustaja ja koko katsomo tsemppas ja antoi tukensa sekä onnistumisten ja takaiskujen kohdalla.

Ennakkoluuloton pelifilosofiamme, jossa jokainen saa heittää ja jokaiselle voi heittää toi lopulta turnauksen toisen sijan. NSUT oli suuri askel sekä pelaajalle että seuralle: mitalit kaulassa olivat historian ensimmäiset aikuisten sarjassa. Joukkueessa oli kilpapelaajia maajoukkuetavoitteineen, harrastepelaajia ja jopa yksi vuoden siestan viettänyt (ja silti kiekkotatsin säilyttänyt) pelaaja. Siviilissä lajitavoitteet eroavat, mutta Joyful Sparkling Weekendin tavoite on yhteinen: pidetään hauskaa ja onnistutaan yhdessä. Turnaus sytytti kipinää yhdessä jos toisessa pelaajassa ja ehkä tavoitteeseen voisikin lisätä tulevalle vuodelle: kehitytään yhdessä.

Minusta kaikki oli vaan hullun hyviä ja olin niin iloinen, miten paljon pelaajissa oli tapahtunut kehitystä. 

Hauskaa oli ja sijoitus ylitti odotukset.


Ensi vuoden tavoitteeksi voisi asettaa kultapaljettien määrän lisäämisen joukkueen peliasuissa suhteessa hopeisiin, kuka nyt voisi kultaa voittaa hopeaan pukeutuneena?


Ikimuistoinen säihkyvä kokemus – myös vaikkei kaikki muumit oliskaan jatkuvasti laaksossa…