Joyful Sparkling Weekend järjesti yhdeksälle jyväskyläläis-oululaiselle naiselle hyvinvointiviikonlopun syksyn ykköslomakohteessa merellisen raikkaassa Vaasassa. Viikonlopun aikana kukin osallistuja sai valita, halusiko priorisoida hyvään ruokaan, yöuneen vai saunaan (ja porealtaaseen). Jotkut onnistuivat tasapainottamaan jopa kaikki kolme osa-aluetta – toiset taas meinasivat päätyä tasapainottelemaan kolmella renkaalla, kun matkaan tuli lähdettyä ruuvit löysällä.

Lähdin mukaan, koska oli ikävä joukkuetta ja ultimatea.

Frozen

Aamupeli on aina vaikea ja kankea, mutta tällä kertaa flow syttyi samaan aikaan hallin valojen kanssa. Koko joukkue sai kiekkokosketuksia ja homma vain toimi. Onnistuneen aamupelin reseptinä suosittelemme joukkuepalaverin korvaamista aikaisella nukkumaanmenolla (yksi tiedustelija kannattaa lähettää perjantaiyöhön), varhaisaamupalaa (niille joille se sopii), hyvissä ajoin kentille saapumista omilla autoilla (jotta ehtii valmistautua rauhassa) ja kiekollisena lämppänä hallussapitoa hallin parkkipaikalla (kun ei pääsekään halliin valmistautumaan rauhassa). 
Valmistaudu vähemmän, loista enemmän.

Aamupala part 2 oli jotain aivan mahtavaa, ei ihmisen ole tarkoitus syödä heti heräämisen jälkeen itseään ähkyyn, kysymys kuuluu miten tämän voisi integroida myös omaan arkeen?

WWW

Avausvoiton jälkeen palasimme hotellille nauttimaan kakkosaamupalasta. Yksimielinen tuomiomme on, että kunnon aamupala aamupelin jälkeen on oikein ja kaunista. Rennon peliaikataulun ansiosta ehdimme myös viimeistellä taisteluvarustuksemme, joten toiseen otteluumme lähdimme kainalot teipattuina (viime vuodesta viisastuneina) sekä kynnet ja kasvot säihkyen kilpaa glitteristä ja peli-ilosta. Pääsimme kentälle ajoissa jatkamaan aamupelin pirteitä otteita edellisen kesän vaasalaista adoptiojoukkuettamme vastaan, vaikka paljettien kiilto oli sekoittanut managerimme sisäisen aurinkokellon. Tai kenties sumeuteen oli syynä glitterin liimaksi kulmakarvoihin levitetty mentolia sisältynyt huulirasva.

Peleissä tekemisen meininki ja toisen tekemiseen luottaminen mahtava.

TaLeNTS

Kahden voiton jälkeen lähdimme haastamaan viime vuoden mestareita tavoitteenamme lohkovoitto  tai vähintään edellisvuoden kohtaamisen lopputuloksen parantaminen. TaLeNTS oli ensimmäinen läpikotaisin konkaripelaajista koostuva joukkue ja saimme tuntea paljettien hiertämissä nahoissamme onnistuneen keskipakon ja tamperelaisten tehokkaat vastaiskut. Lopputulokseen 8-15 olimme tyytyväisiä ja lohkokakkosina jäimme innokkaina odottamaan semifinaalia.

 Jokainen tsemppasi ja ylsi hienoihin suorituksiin, eikä periksi annettu pahassakaan paikassa.

Aye-Aye

Semifinaalivastustaja oli edellisvuoden pronssipelivastuksemme Aye-Aye Helsingistä. TaLeNTS-pelin jälkeen uskoimme olevamme valmiita kohtaamaan kärkikaartiin kuuluvat puolustajat ja lähdimme peliin kovaa. Yhteispelimme oli hiottu huippuunsa päivän aikana ja pidempien heittojen osuessa kohdilleen onnistuimme karkaamaan selvään johtoon. Pelin loppua kohti vastustaja alkoi löytää toisensa yhä paremmin, mutta laaja yhdeksän pelaajan rosterimme jaksoi nostaa jalkaa ja pitää piste-eron tarpeeksi suurena pelikellon soittoon asti.

Koko joukkue oli liekeissä! :)

Voitokkaan pelipäivän jälkeen haalea sauna, kylmä uima-allas ja lämmin ruoka saivat olon hilpeän uneliaaksi. Päätimme pitää joukkuekokoontumisen kodikkaasti hotellihuoneessa ja kilistelimme juhlallisesti vaapukkamehua muovimukeissa finaalipaikan, kun kaikki olivat viimein koputtaneet oikealle ovelle. Koska taoukoa ennen seuraavaa ottelua olisi 17h, päätimme yksissä tuumin lähteä kokeilemaan, jatkuisiko voitokkuus myös pubivisan puolelle. Jouduimme kuitenkin karsimaan viimeisimpänä maantietoa opiskelleet pelaajamme ja loput eivät osanneet luetella Slovenian rajanaapureita. Tanssilattialle emme ikinä päässeet, mutta pienelle tiedustelujoukolle kakkonen oli ykkönen ja kakkosaamupalan tapaan kakkoshotellietkot oululaisten ystäviemme luona osoittautuivat oivaksi valinnaksi.

Yökukkujien onneksi olimme finaalipaikan myötä voittaneet itsellemme kiireettömän aamupalan. (Jos nyt vielä luettelen tähän kattauksesta löytyneet kananmunat, tyrnijugurtit ja tuulihatut, alkaa tarina muistuttaa erästä takavuosien nuorten klassikkokirjasarjaa.) Leppoisa tunnelma alkoi vaihtua suuren urheilujuhlan tunnuksi vasta hallilla, kun kannustimme villisti Kätyrit viidenteen sijaan avoimessa sarjassa.

Finaali

Kun oma ottelumme alkoi, oli katsomo täyttynyt ultimatekansasta. Edessä oli revanssi TaLeNTSista ja tavotteena kunnianhimoisesti loistaa sekä pelisuorituksissa että hauskanpidossa. Toistimme itsellemme, että hopea oli jo voitettu – enää ei olisi mitään hävittävää. Finaalissa oli kuitenkin uutuudenviehätystä ja pelifiiliksessä kuulsi hienoinen jännitys. Kokenut vastustaja heitti kehään uutena haasteena myös paikkapuolustuksen ja saimme tehdä töitä joka pisteen eteen – mutta niin sai kuulemma myös vastustaja.

Pelikaverit, vastustaja ja koko katsomo tsemppas ja antoi tukensa sekä onnistumisten ja takaiskujen kohdalla.

Ennakkoluuloton pelifilosofiamme, jossa jokainen saa heittää ja jokaiselle voi heittää toi lopulta turnauksen toisen sijan. NSUT oli suuri askel sekä pelaajalle että seuralle: mitalit kaulassa olivat historian ensimmäiset aikuisten sarjassa. Joukkueessa oli kilpapelaajia maajoukkuetavoitteineen, harrastepelaajia ja jopa yksi vuoden siestan viettänyt (ja silti kiekkotatsin säilyttänyt) pelaaja. Siviilissä lajitavoitteet eroavat, mutta Joyful Sparkling Weekendin tavoite on yhteinen: pidetään hauskaa ja onnistutaan yhdessä. Turnaus sytytti kipinää yhdessä jos toisessa pelaajassa ja ehkä tavoitteeseen voisikin lisätä tulevalle vuodelle: kehitytään yhdessä.

Minusta kaikki oli vaan hullun hyviä ja olin niin iloinen, miten paljon pelaajissa oli tapahtunut kehitystä. 

Hauskaa oli ja sijoitus ylitti odotukset.


Ensi vuoden tavoitteeksi voisi asettaa kultapaljettien määrän lisäämisen joukkueen peliasuissa suhteessa hopeisiin, kuka nyt voisi kultaa voittaa hopeaan pukeutuneena?


Ikimuistoinen säihkyvä kokemus – myös vaikkei kaikki muumit oliskaan jatkuvasti laaksossa…

Kätyreiden NSUT-raportti 2018

Perjantai 21:00-

Aina ei raaka testosteroni riitä polttoaineeksi, joten Kätyrit hakivat vatsantäytettä Amarillosta ennen suuntaamistaan Tørst Companyyn turnauksen virallisiin avajaisiin. Kätyrit herättivät pelkoa ja ihailua heti astuessaan sisään hämyiseen kellariin. Kaikkihan tietävät, että kentällä on säännöt, mutta kapakassa ei. HU!-HA! virtasivat koko illan, karaoke raikui ja huhu kertoo Krakeninkin lonkeron vilahtaneen. Fysikkaa joukkueesta tiedettiin löytyvän, tarvittiin vain lisää kehojen kemiaa – ja sitähän BRU!-HA HAA! löytyi! Älä kerro äidille, mutta FU FU! meni päihin niin kuin HU HAI! jäihin.

Ground Zero 0-100

Aamu valkeni Crystal Pepsin kirkkaana, ja osalla pelaajista olokin oli samaa luokkaa. Aamupalalla liikkui juttuja, että Kätyrit olisivat ottaneet mustia shotteja edellisiltana, mutta se on huhupuhetta tai tilanteesta riippuu.

Ground Zeron puolustuspeli osoittautui haastavaksi ja Kätyreiden peli oli ajoittain sekavaa – kuin olisi polle potkaissut päähän. Sanoin: ”määhän siitä Ilari kentälle ja hoida Jukolan Jussin tyyliin järjestystä tuohon suohon!”. Noh, kerran kun Ilmarin laittaa kentälle, ei sitä enää lopputurnauksen ajaksi kannata penkille enää ottaa. Jätetään penkkipaikat huonompikuntoisille ja -hermoisille.

Joukkue 8-6

Omassa maalissa huhkittu träppikatko ja isällinen avokämmen Topille Coast to Coast -tyyliin katkaisi sentin selkärangan ja Kätyreiden koko aamun jatkunut peli-ilo saneli turnauksen ensimmäisen voiton.

Antero pelasi koko pelin tosi hyvin.

TT-lätty 10-2

Hauska on jälkeen päivän baariin rientää, jos jotain hyvää aikaansa saaneen tietää. Näillä teeseillä Kätyrit lähtivät kolmanteen peliinsä, jossa panoksena oli lohkon kakkossija ja menolippu kahdeksan parhaan joukkoon. Tiukalla peräpuolustuksella, eli lähes hanuriin tarttumalla, Kätyrit saivat pakotettua TT-Lätyn heittämään korkeita toiveikkaita heittoja, jotka kuitenkin katkottiin armotta samurain lailla.

Free Flyers 8-11

Aiempien pelien perusteella turnauksen ainoa ulkomaalaisjoukkue tiedettiin fyysiseksi ja nopeaksi, joten Kätyrit varautuivat läähättämään ja läkähtymään. Kätyrien raakaa fysikkaa peläten virolaiset lähtivät peliin kaasu pohjassa tavoitteenaan määrätä pelin tempo.

Usein yksittäisen pelaajan uhrautuva suoritus on tehokkain initiaatio joukkuehengen nostatukselle. Topin dyykatessa häneltä itseltään katkotun maaliheiton reboundin peli alkoi kääntyä. Seuraavassa draivissa oli Jerryn vuoro syöksyä kiekkoon kuin sokeriton nallekarkki posliiniin. Tiukka tappio johti siihen, että Kätyrit pelaavat sunnuntaiaamun ensimmäisessä slotissa. Huominen olkoon huominen, täytyy sietää, tuumivat Kätyrit marssiessaan suihkuun.

Iltapelit 100-0

Kokemuksen tuoma aamun pelko mielessään Kätyrit lähettivät tuoreimman kärkensä jatkopelien edustukseksi. Puoli neljältä kerroshampurilaiskääreiden rapina osoitti puuman raapiman nuorukaisen hakeutuneen takaisin rosteriin – Tosimieshän ei sanojaan ja salaattia syö.

Pankki oli täytetty. Edes Nukkumatin kolahtava kongi ei onnistunut häiritsemään. Vain hienoinen Tapsan kuorsaus kantautui vaimeana jostain kauempaa hotellin länsisiivestä, palo-ovien ja hissikuilujen takaa, kerrosta alempaa.

Darras Stars HU!-HA!

Aamupalalla Kätyrit imivät voimaa Aurinkokuninkaan halosta. Tamin vinkeillä (jotka muuten olivat: backhand, forehand, boom boom boom) paineltiin jäisen kylmään kakkoshalliin. Pukukopissa koettiin kuitenkin tarpeelliseksi lämmitellä pelkät pohkeet viikingin tahdissa.

Aamuyön kerroshampurilainen kyseli pelin loppuvaiheilla exit onlya, Jerryn painellessa kultakutrit hulmuten kentän poikki vaihtoon.

Skuba Divers 10-7

Pelin ennakkotunnelmat kohahduttivat yleisöä: Kätyreiden kapteeni oli hävinnyt ensimmäisen arvontansa koko turnauksessa ja tuloksena ottelun ensimmäinen hyökkäys Kätyreille. Raksapariksi valittiin tämän perusteella kaksikko, joka tulisi korjaamaan tilanteen ja näin myös kävi. Puolustamaan päästiin heti ensimmäisen syötön jälkeen omalta maaliviivalta.

Kätyrit meritoituivat turnauksen dyykkaavimpana joukkueena. Viisi atleettia levytti lähes joka matsissa, kahden keskikentän antaessa siihen aktiivisesti aihetta. Ehyt kokonaisuus, voitettu viides sija ja oikeutetusti ansaittu Hartti Suomela -trophy. Ironista kyllä, viimeksi mainitun pokannut Antero selvisi turnauksen loppuun ainoana kätyrinä repimättä pelihousujaan.

-Kätyrit