Disqwalkersin rosteri: edessä Hilda ja Ansku, keskellä Kaisa, Minna, Elisa ja Iiris sekä takana Kokkonen, Emppu, Jonna ja Jassu. Oikealla valmentaja Aarni. Kuvasta puuttuu valmentaja Tapsa.
Matka naisten SM-sarjaan alkoi 1990-luvulla, jolloin Jyväskylän ultimateyhteisö oli vasta muovautumassa. Pelipöytäkirjoissa ei kuitenkaan noudateta kirjanpitolain säilytysaikoja eivätkä eri vuosien joukkueet synkronoidu kätevästi yhteen taulukkoon Pelikoneessa, joten hypätään suoraan vuoden 2018 NSUT:eeseen.
NSUT:een hopea osoitti, että Sleepwalkersin naiset olivat varkain hiipineet Suomi-ultimaten kärjen tuntumaan. Menestykseen siivitti muutama pelaajalaina pohjoisesta sekä muihin joukkueisiin verrattuna hyvät yöunet ja aamupala – ainakin osan pelaajista tapauksessa. Samaa reseptiä kannatti siis käyttää jatkossakin.
Talven 2018–2019 voitokkaan ensimmäisen divariturnauksen ja tavoitteellisten maajoukkuepelaajien innoittamana ajatus siirtymisestä SM-sarjaan alkoi konkretisoitua suunnitelmaksi Jyväskylässä. Samalla kaudella myös Oulun naiset niittivät menestystä divarissa ja voittivat lopulta kyseisen sarjan. Monien epävirallisten pikaviestinviestien ja muutaman virallisemman kokouksen jälkeen syntyi Sleepwalkersin ja Disquitoksen yhteisponnistuksena Disqwalkers. Joku pelaajista alkoi ehkä jo maalailla visioita kaksivuotisesta SM-kulta-projektista, mutta tämä raportti keskittyy debyyttiviikonloppuun.
Kaikki otteluthan ovat edelleen kokonaisuudessaan katsottavissa Ruutu.fissä ja vahva suositus onkin tässä vaiheessa siirtyä kyseiseen palveluun. Alla oleva raportti on kaikille teille, jotka unohditte ottaa kuulokkeet mukaan töihin tai luennolle, ettekä halua katsoa pelejä ilman ääntä.
Avauspelissä vastaan asettui peli-iältään keskimäärin noin 10 vuotta meitä vanhempi Viima Vintage. Kokemusero vei espoolaiset vahvaan 6-1 johtoon ennen kuin pääsimme jännästä eroon. Puoliajalle mentiin lukemissa 8-3. Toisella puoliskolla paikkapuolustus toimi odotukset ylittävästi ja hyökkäykseen löytyi uutta varmuutta: parhaimmillaan ehdimme käydä kahden pisteen päässä tilanteessa 12-10. Lopulta lukemiksi tallennettiin 15-11 Viimalle, mutta päällimmäinen tunne oli ilo siitä, että koki olevansa oikeassa seurassa.
Uutta intoa uhkuen lähdimme vajaata tuntia myöhemmin otteluun niin ikään espoolaista Atleticoa vastaan. Kottaraisparvi ei ollut Viimaan verrattuna yhtä tasaisen tuhoisa, mutta muutamat yksilöt nokkivat sitäkin äkäisemmin reikiä puolustukseemme. Pistetilanne pysyi tiukkana 4-4 tilanteeseen asti, minkä jälkeen Tico onnistui kasvattamaan turvallisen oloisen kolmen pisteen kaulan. Puoliajalle mentiin lukemissa 8-5. Toisella puoliajalla katkomaaleja jaeltiin molemmille joukkueille ja lopulta ottelu päättyi 15-10 Atleticolle.
Toinenkaan tappio ei onnistunut syömään tunnelmaa, sillä olimmehan sentään pelanneet viime talven finalisteja vastaan. Tyytyväisinä vetäydyimme majoitukseen ja iltaviihteenä katsoimme päivän ottelut Ruudusta. Yllätyspussikierroksella päivän arvokkaimpana pelaajana palkittiin Hilda.
Sunnuntaiaamuna Tokmannin valot kajastivat lupaavasti hotellihuoneen verhojen takana. Kofeiinipitoiset juomat ja ulkolämppä herättelivät kehoa ja mieltä toiseen pelipäivään. Kuitenkin ottelun alkaessa kävi pian selväksi, että UFO Y oli teleportannut meidät avaruussäteilyllään rinnakkaistodellisuuteen, jossa peli tuntui huomattavasti edellistä päivää vaikeammalta. Puoliajalle mentiin jo ajassa 17:40 tamperelaisten johtaessa 8-2. Puolustus tuntui olevan kolme askelta jäljessä vastustajan vasuriupsien viuhuessa yli kentän. Sen sijaan oman joukkueen vasuriupseja harkitessa vastustajan träpit tuntuivat täyttävän koko pelialueen. Puolen tunnin kohdalla tilanne oli jo 12-2 ennen kuin pelinälkä nosti tarpeeksi päätään ja loppuun saatiin pienoinen kiri. Lopputulokseksi jäi 15-6 UFOlle.
Viikonlopun aikana olimme menettäneet yhden ranteen ja yhden nilkan, mutta emme halunneet menettää yhtään itseluottamusta. Atletico-ottelun tapaan myös Helsinki Movesia vastaan pisteitä vaihdettiin aluksi vuorotellen. Hetkellinen notkahdus tapahtui ensimmäisen erän keskivaiheilla ja toisen erän alussa, mutta dinosauruksen raivolla lähdimme takaa-ajoon. Seurauksena oli useampi katko ja vielä useampi sormenpäissä ollut katkoyritys. Pistetaulu näytti 15-11 voiton Helsingille, mutta ottelu ei tuntunut hävityltä.
Nousujohteinen toinen pelipäivä päättyi yhtä hyvissä tunnelmissa kuin ensimmäinenkin. Päivän arvokkaimpana pelaajana yllätyspussille pääsi Iiris, minkä jälkeen lähdimme kolmen tunnin kotimatkalle Jyväskylään ja kahdeksan tunnin paluumatkalle Ouluun. Olisi ehkä kannattanut jäädä Pirkanmaalle. Seuraavaan touriin on enää kuukausi.
*
Kirjoittaja on pelaaja, seura-aktiivi ja ultimateaddikti, joka käytti tähän raporttiin gradulle varatut tunnit. Kaikki edellä esitetyt mielipiteet ovat täysin subjektiivisia – kuten myös osa faktoista. Mikäli haluat tietää, mitä todella tapahtui, suosittelen odottamaan UltiAnalyticsin tilastojen valmistumista.
