toim. huom.: Koska viime Tourin raportti oli ilmeisesti niin pohjanoteeraus, päätti Leena kirjoittaa vapaaehtoisesti oman. Huomaa selvästi että Leena on toiminnan nainen, sillä raportti oli jo sunnuntai-iltana kirjoitettu.
”Mikäs paikka se tää on?”, mietittiin, kun etsittiin sisäänpääsyä Hauholla liikuntahalliin. Sali osoittautui vähän odotettua pienemmäksi ja paksummaksi mutta kuviot räätälöitiin kuntoon hetimiten sen mukaan. Ainakin kakkoskentällä (Marko/Esa → Heikki → Leena/ → Miika) übersalainen noppa 2 -kuvio pysyi niin salaisena että sillä tahkottiin koko turnaus läpi. Mitä sitä hyvää korjaamaan kun kukaan ei näköjään sitä tajunnut. Ykköskentällä (Samppa/Juho/Aleksi/Jere/Topi) oli sentään vähän enemmän mielikuvitusta. Joka tapauksessa kova into oli taas päästä pelaamaan ja valmistautuminen ekaan peliin oli latautunutta.
Ekana vastaan käveli Sipoo United, ennakkoon kivenkova vastus joka oli pelaillut tiensä alasarjoista C-sarjaan. Ja eihän ne nyt oikeestaan kävelleet. Paljon oli vauhtia kentällä, vastustajan puolustuspeli erittäin tiukkaa ja se pakotti meidät heittämään tiukkoihin paikkoihin, menemään kiekkoihin loppuun asti ja olemaan tekemättä typeriä ratkaisuja. Skupia ja semmosia mitä näitä kikkaheittoja nyt on. Pelattiin hyvin, pysyttiin mukana, peli pyöri tiukasta puolusta huolimatta, mutta heitot maaliin eivät olleet ihan viimeisteltyjä. Oikeisiin paikkoihin kyllä, mutta vastustajan hyvä puolustus oli aina tiukasti iholla häiritsemässä ja kiekot eivät jääneet näppeihin. Sipoo taas viimeisteli omat hyökkäyksensä taitavalla kiekonkäsittelyllä ja liikkeellä ja karkasi 4-8 johtoon. Tästä sisuuntuneena tultiin puoliajalta verenmaku suussa ja napsittiin katkoja ja tehtiin 4 pinnaa putkeen – ja kas, jopa alkoi vastapuolta kiekko kuumottaa kun jyväskylän sällit alkaa tulla rinnalle. ”Nyt on tehty jotain oikein kun SOS joutuu ottamaan aikalisän” totesi Heikki tilanteessa 7-8. Sipoo ei tainnut odottaa näin tiukkaa vastusta ja se alkoi näkyä otteissa. Jeren lataus oli sellainen että sillä olisi lämmittänyt koko hallin lopun talvea. Vielä punnerrettiin tasoihin. Ykkösvitja puolusti kuin elukat ja katkoi Sipoon hyökkejä tehden pari maalia perään, kakkonen jauhoi niitä tasaiseen tahtiin omalla (ainoalla) peruskuviollaan joka toimi etenkin akselilla Liimatainen-H. Saunanen-L. Saunanen. ”Tehäänkö jotain muuta?” ”Ei. Toimii.” Vastustajan vauhti ja kiekkovarmuus kuitenkin alkoi tehdä tuhojaan ja meidät pakotettiin jälleen muutamaan otteeseen vaikeaan heittoon tai jatkohaut pelattiin pois ja niinpä parin pinnan etumatka riitti Sipoolle. Numerot taulussa ottelun päättyessä 12-15. Ehdottomasti toisella puoliajalla kauden parasta peliä JSW1:ltä, tappiosta huolimatta. Myös allekirjoittaneelta. Ihanaa nakuttaa pisteitä tuollasia nuoria hyvän olosia maajoukkuetason roikaleita vastaan. Iha sama millaset värkit on sortseissa, tai onko syntynyt 70- vai 90-luvulla tai synnyttänyt 2000-luvulla vai ei jos kentällinen toimii ja kaverit löytyy. ”Ois se kyllä voitu voittaa” sanoi Samppa. No niin oltaisiin!!
Mainitsinko jo, että Juho Rajala on niiiiin ihq? Ei tuommosta ookkaan!
Seuraavana vastaan tuli UFO Akatemia. Ennakkoon odoteltiin vähävauhtisempaa peliä ja sellainen saatiin. Latausta kumminkin oli, psykologinen sodankäynti oli aloitettu jo viikolla, Aki Pirttijärvi jahtasi tuhannetta pinnaansa ja tamperelaiset olivat uhonneet ottavansa vihdoinkin JSW:n päänahan tällä kaudella. Tämä peli oli vähän sellainen että siinä ei oikein päästy vauhtiin, ainakaan kakkoskenttä. Ykköskenttä pääsi tässä pelissä hyökkäämään ja kokeilemaan kuvioitaan, ja saikin jatkohaut Aleksin johdolla kuntoon ja niinpä viimeisteli maaleja tehokkaasti, Topi napsi kiekkoja varmasti ja kunnostautui levyksi heittäytymisessä kiitettävästi koko viikonlopun ajan, kuten myös Jere jolta levy irtoaa yhtä helposti kuin puhe. Mastersit ja Miika juoksentelivat puolustuksessa ja miettivät että mikähän on kun ei oikeen kulje. Allekirjoittanut, jolla on vaikeuksia keskittyä, ajatteli kentällä lähinnä että ”ei oo oikeen tekemistä”. Se nyt ehkä kuvasi tätä peliä. Ei tehty mitään ihmeellistä, pelattiin peruspeliä. UFO ei saanut omaa peliään kasalle ja sortui helppoihin virheisiin. Meillä peli oli alusta asti hallussa ja puoliajalle mentiin 9-3 -lukemissa. Siitä karattiin jo 13-3 johtoon ja rutiinilla pelailtiin voitto. Aki ei saanut tonnia ihan vielä rikki (vasta sunnuntaina ja seremoniat olivat asianmukaiset) eikä UFO niskalenkkiä JSW:stä. Molemmat kentälliset saivat pelinsä kulkemaan ja penkillä saatiin jo myhäilläkin sille, että roolitukset toimivat. Samppa heitti Juholle suoraan pitkän maaliin sovitusti viimeisenä pisteenä (kuvio tunnetaan jatkossa koodinimellä meloni). Taululle loppulukemiksi 16-5. Kyllä, ihan oikein, kuusitoista-viisi. Näin luki virallisessa pöytäkirjassa joka kapteeni Heikin käsistä hyväksytysti kulki eteenpäin. Tulosta voi ihmetellä pelikoneestakin. Loppuringissä esitettiin biisi UFO Akatemian Saskille, jossa mm. pahoiteltiin edellisen tourin videolle tallentuneita höpinöitä ja lunastettiin lupaus serenadista, jonka Heikki Göteborgissa heikkona herkkänä hetkenä antoi. Heikki: sävel ja ukulele, Leena sanat ja laulu:
SASKI
En tiedä missä lasku menee
oon juuttunut nurkkaan enkä pääse pois
Tahtoisin dumppiin heittää vaan ei pääse Aki irtoomaan, ollenkaan
Hei jätkät auttakaa vähän
mua löytämään tähän ongelmaan joku järkiratkaisu
Hei auttakaa en haluu
vanhaa, mut sekunnit valuu
miks ei tuu hakuu, nopee lasku, nopee lasku!
Sen tarkistaa voi nauhalta
et Saunasen akka ei osaa kasiin laskea
Sen tarkistaa voi nauhalta
et heitto lähtee seiskalla
Saskin heitto lähtee seiskalla
Ensimmäinen päivä siis ihan ok.
Ja tässä välissä täytyy mainita Esan pakarat.
Seuraavana aamuna porukka tuli pelipaikoille iloisin mielin. Yö oli mennyt viihtyisästi yhteismajoituksessa, Miika oli loihtinut hyvät sapuskat ja JSW:n tuoteperheeseen oli lanseerattu lisää tuotteita, tai oikeastaan palveluja. Näistä voi kysyä Juholta tarkemmin, hän esittelee niitä mielellään potentiaalisille (nais)asiakkaille. Illalla oli saanut valita kaverin kainaloon ja nukkua lämpimästi yön yli 
. Saunasen pariskunta ja valmentaja Harhala eivät tähän viitsineet lähteä ja yöpyivät ihan omilla suunnillaan.
Aamun ensimmäinen kello kympin vastus oli oli LoHi, joka oli nostanut profiiliaan ja parantanut peliään jatkuvasti kauden edetessä. Ennakkoon ajateltiin, että peli olisi voinut olla saman tyyppinen kuin UFO Akatemiaa vastaan, mutta vaikeaksihan se muodostui. Liekö aamupelin hankaluutta jälleen kerran. Ainakin joukkueen senioreilla. Sen pullansyönnin olisi voinut aamulla jättää väliin. Lohen markkerointi ja puolustuspeli oli erittäin agressiivista ja nopeat pelaajat ehtivät paikalle samantien kädet ylhäällä ja myös hankaloittivat hakuja. Molemmat joukkueet olivat rosteriltaan tasaisia ja hyödynsivät materiaaliaan hyvin, tämä näkyy pelin tilastoissakin. Lohen ratkaisut eivät jääneet muutaman pelaajan varaan, vaan hyvällä tempolla latoivat maaleja tasatahtiin meidän kanssa. Heiltä muutama huono heitto, ja päästiin katkoon, ja näin säilytettiin parin pisteen kaula koko ajan. Ykköskentän peli pyöri raksan kautta hyvin ja Samppa ”Nappi” Harhalan heitot osuivat maalissa kohteeseen. Ihan nappiin, kuinkas muutenkaan, hahhaa.
Miika kunnostautui kakkoskentässä maalinteossa. Ja muutenkin tsemppaamisessa koko tourin ajan. Muuten kakkoskentällä oli vähän nihkeää, haut olivat tyyliin ”nyt lähen hakeen, ai säkin tuut tähän, no mene vaan, ole hyvä, ai päästätkö sittenkin mut kiekkoon, no mut meni jo”. Molemmilla kentällisillä peli on jo muodostunut kuitenkin sellaiseksi, että kaveri löytyy vaikeassakin paikassa ja kiekko pysyy näpeissä ilman hätäilyä vaikka lasku on jo pitkällä ja maaliin heitetään silloin kun paikka on varma – näin saatiin lukemiksi 12 – 15 JSW:lle.
Tähän väliin täytyy mainita että Maailman Kiltein Mies Marko sanoi tarkoittamattaan sellaisen jutun vastustajasta, jonka voisi tulkita ilkeämieliseksi, jos ei olisi kyse Markosta. Jere ja Aleksi yritti paikata mutta pahemmaksihan se män. Tämän voivat varmaan tamperelaiset taas kuunnella omalta videoltaan.
Viimeinen peli pelattiin Disquitosia vastaan, ja tätä lähdettiin ilman muuta voittamaan. Odotukset olivat ehkä sillä suunnalla, että jouduttaisiin vääntämään. Ouluhan on pelannut aina ehkä eniten samaan tyyliin kuin JSW, kovaa ja vaikka runnomalla. Tässä pelissä runnottiin mm. Juhon nenä poskelle, Leenan rintakehä mustelmille ja Disquitosista voitto. Tähän knoppitieto: koskaan JSW ei ole hävinnyt Disquitosille kun kentällä on ollut Saunanen. Kesän palkkaneuvotteluista voidaan alkaa käydä keskustelua, vaikka yhden pelin osalta. Alku mentiin tasatahtia, Oulu pysyi varmojen raksojensa avulla pelissä mukana. Tilanteessa 4-4 sitten lähdettiin karkuteille ja tehtiin 4 pinnaa putkeen järkevästi sovituin kuvioin, loppujen lopuksi aika helposti. Tätä ei Oulu enää saanut kiinni. Tässäkään pelissä ei hätäilty – tämä piirre oli kyllä mukava huomata koko tourin suhteen. Yleisesti ottaen jos vastustaja koitti esim. paikkapuolustuksella ottaa hyökistä terän pois, se saatiin rauhassa pyöriteltyä auki silti.
Oulua vastaan ykköskenttä otti jälleen puolustusvastuun ansiokkaasti (nuoruuden? innolla jaksoivat jauhaa Oulun hyökkäystä rikki) ja kakkonen pelasi sitä tylsää mielikuvituksetonta samaa noppaansa ja teki kauheasti maaleja. Miika otti roolinsa ja oli tehokas kärki kuudella kätsillä, vanhusten (kentällisen keski-ikä on silti yli 30v., vaikka Miika on jotain 15) pyörittäessä yksissä tuumin tasaisesti kiekkoa tätä omaa pikku hurjastelijaansa kohti, yleensä viimeinen heitto lähti Esan tai Markon varmoista kätösistä. Huomatkaa, että tässä joukkueessa valkoinenkin voi heittää maalin saamatta haukkuja, siitä todisteena Topin muutamat ja Miikan 1 syöttöpinna. Tämä jälkimmäinen oli erityisen ansiokasta jo siitäkin syystä, että maalissa kiekon konkkasi kiinni Esa jonka jonkun ikiaikaisen pelikirjan mukaan pitäisi jumittaa dumpissa.
Lopputulos 9-15.
Takana: Miika Siikki, Leena Saunanen, Jere Uljas, Heikki Saunanen ja Marki Liimatainen. Edessä: Juho Rajala, Topi Lehikoinen, Samppa Harhala, Esa Saksola ja Aleksi Nuora
Kaiken kaikkiaan mukava viikonloppu, ja peli alkoi hitsautua kokonaisuudeksi. Harmittavaa oli tappio Sipoolle, joka olisi voinut kääntyä toisinkin. Peli oli kuitenkin etenkin toisella puoliajalla erittäin hyvää. Yhteishenki joukkueessa on hieno ja tsemppi pysyy yllä (no joo kerran olin sekunnin ajan vihainen Esalle mutta voiko sille olla kauemmin vihainen) vaikeassakin paikassa. Vastuu jakautuu tasaisesti ja molempien kenttien peli pyörii parhaimmillaan siten, että kovakin vastustaja joutuu miettimään tosissaan keinoja sen rikkoakseen. Mehän ei hävitty koko kaudella kuin 1,5 peliä eli 3 puoliaikaa. Ne sattuivat vaan niihin ratkaisupeleihin.Kiekkovarmuus ja rauhallisuus alkaa olla mukavalla tasolla. Kuten Juholle totesin, tämä tiimi on tosi kiva. Kukaan ei ole normaali ihminen.
– Hyvän, Pahan ja Ruman kapteenin puolesta, Leena Saunanen
