Jyväskylästä on perinteisesti ollut innokas osallistuminen perinteiseen NSUT -turnaukseen. Näin oli myös tänä vuonna. LaRe on ns. Jyväskylän wanha joukkue. Nuoremmilla oli tänäkin vuonna uusi nimi Jyväskylän Liito-oravat ja naisilla Miss Liito-oravat. Otimme jopa pelipaidat, että tämä brandi tullaan näkemään jatkossakin tälläisissa hupiturnauksissa. LaRe yleensä ja JLO viimevuonna ovat sijoittuneet keskikastiin nsut:ssä, mutta tänä vuonna huono arpaonni lohkoissa ja pieni kankeus pelissä tekivät sen että kumpikin olivat lohkojensa viimeiset ja joutuivat kamppailemaan keskenään jumbofinaaliin pääsystä. Naiset paransivat viime vuosien sijoituksijaan kovastikin ja täten oli nsut:n menestynein Jyväskyläläinen joukkue.
Miss Liito-oravat (MLO)
Miss Liito-oravat lähtivät kovalla innolla NSUT:hen etsimään itselleen varteenotettavia rooli-malleja liitämisen saloihin. Kaksi ensimmäistä peliä TaLeNTS:ia ja Trikoobeibejä vastaan kului pääosin omien siipien kokeiluun yhteispelin osalta.
Lohkon kolmanteen ja viimeiseen peliin Chickquitosia vastaan oli opittu roimasti uutta ja yhteisliito alkoi olla jo mallikasta. Tiukasta väännöstä ja taistelutahdosta huolimatta vastustajan liito oli parempaa ja tuloksena oli niukka tappio. Lauantain viimeisessä , välierän pelissä JellyBeesejä vastaan liidot olivat ja kohdillaan ja peli pyöri hyvin yhteen, päättyen selkeään, mutta ei kuitenkaan helppoon voittoon.
Jonna ja Elli taistelevat
Sunnuntain sijoituspelissä päästiin ottamaan revanssi edellisen päivän täpärästi voittaneita Oulun naisia vastaan. Loppumetreille asti peli oli tasaista ja hienoja yksilösuorituksia nähtiin molemmilta joukkueilta niin hyökkäyksessä kuin puolustuksessakin. Lopulta Liito-oravat onnistuimat liitämään karvan verran pidemmälle vieden viimeisen taistelupisteen.
NSUT-historian ensimmäinen voitto (ja peräti vielä tuplattuna!) saatiin viimein kokea sijoittuen lopulta 5. sijalle. Suuret kiitokset vahvistuksillemme Maria Timchenkolle, Johanna Ujaiselle, Aino Känsälälle ja valitettavasti pelit sairastumisen vuoksi väliin jättäneelle, mutta hengessä mukana olleelle Vivan Nymanille!
Kiireisen kapteenin sijainen Kati-Mari Kakko
Takana: Getten, Kati-Mari, Elli, Satu ja Johanna
Edessä: Aino ja Maria
LaRe (Lahjattomat Reenaa)
Marko, Tero, Heikki, Leena ja Esa.
Normaalisti kärkikuusikkoon sijoittunut konkariporkukka olikin kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Syitä voi hakea viime hetkellä pois jääneistä pelaajista, rookie-kapteenista tai jäätävään ylikuntoon päässeistä pelaajista. Yleisestä LaRe-linjasta poiketen, kaikki tänä vuonna mukana olleet pelaajat on bongattu ainakin kertaalleen JSW:n treeneissä. Onneksi täydelliseltä kasvojen menetykseltä kuitenkin vältyttiin.
LeKin junnujen Milo näyttää kuinka kiekko poimitaan korkeuksista
Leki-junnut antoi ensimmäisessä pelissä kovan vastuksen. Pelin jälkeen voitiin hyvin mielin todeta, että jos junnut olisivat myös tänä vuonna hävinneet, niin Suomen tilanne junioripelaajien suhteen olisi todella huolestuttava.
LaRen klassikko ”Heikille korkea maalinnurkkaan” toimi hyvin myös Tamperelaisia vastaan.
Huomattavasti tasaisempi peli saatiin CaUnt:ia vastaa pelatusta ottelussa, jota LaRe johti pitkään. Loppumetreillä CaUnt tajusi viimein vaihtaa paikkapuolustuksesta miespuolustukseen ja ajoi loppuminuutien katkomaaleilla parin pisteen voittoon.
Ottelusta Joukkuetta vastaan ei ole paljoa kerrottavaa, joten jätetään sikseen. Lauantain viimeinen ottelu oli pitkään odotettu paikallisottelu tänä vuonna Jyväskylän Liito-oravat
(J-Lo) –nimellä pelannutta JSW:tä vastaan. LaRe:n riveissä puhuttiin jopa uran lopettamisesta siihen paikkaan jos tappio tulisi. Salaisella sopimuksella päätettiin kuitenkin olla häviämättä, sillä tappion seuraukset olisivat ankarat. Ilmaiseksi ei J-Lo nahkaan kuitenkaan viety. Oravat onnistuivat tasoittamaan pelin 4-0 tilanteesta 5-5 ja kävi kertaalleen johdossakin. Tappio kun ei ollut vaihtoehto, niin tarvittavat katkot ja riittävät maalit puskettiin väkisin. Hienolla pelillä voittoa ei tullut, mutta eihän ultimatessa olla ikinä tyylipisteitä jaettu.
WWW kaatui selvin lukemin
Viikonlopun viimeinen ja sunnuntain ainoa peli oli WWW:tä vastaan. Rennosti ja ilman paineita pelannut LaRe otti selvän 11-3 voiton ennen täyttä aikaa ja rookie-kapteeni kehui vuolaasti urhoollisesti taistellutta, sekä kankkusesta ja krampeista kärsinyttä WWW:tä.
Rookie captain Esa Saksola
Jyväskylän liito-oravat (JLO)
Jysky, Jukka, Ville, Valtteri ja Miika viivalla.
Jo alusta oli aavistus että viime vuoden 10. sija jää vain haaveeksi. Alkulohkossa arpaonni ei todellakaan suosinut, vastassa oli Viime vuoden kakkonen HuH, toissavuoden voittanut Ground Zero ja lohkon viimeiseksi rankattu Tallinn Thunder joka muistutti kovasti Viron maajoukkuetta.
Lauantain peliaikataulut olivat suosiolliset Liito-oraville. Lauantain ensimmäinen peli alkoi kymmeneltä, mikä jätti mukavasti palautumisaikaa edellisen illan raskaista pelien suunnittelu tuokioista. Ensimmäisenä vastaan tuli HUH, joka oli rankattu lohkon kovimmaksi vastukseksi. Oravien taistelu alkoi hyvin. 4-4 tilanteessa kaikki näytti vielä mahdolliselta, mutta sitten HUH löysi toisen vaihteen ja alkoi viedä oravia. Lupaava pelin alku loppuikin ei niin yllättävään tappioon oraville.
Valtteri vauhdissa HuHia vastaan
Toisessa pelissä vastaan tuli Ground Zero ja oravat odottivat kovaa kyytiä, varsinkin kun Ground Zeron ja Tallinn Thunderin välinen peli oli käyty seuraamassa. Peliin lähdettiinkin asenteella: keskitytään omaan peliin, tehdään sitä mitä osataan ja pistetään vastustaja tekemään töitä. Alku menikin lupaavasti. Ground Zerolla saattoi olla vähän väsyneet jalat ja oravat jaksoivat painaa hommia kentällä. Mutta taas kerran lupaavan alun jälkeen tapahtui jotain, jonka jälkeen Ground Zero alkoi ottaa piste-eroa oraviin ja voiton pelistä.
Alkulohkon viimeisessä pelissä liitelevät oravamme saivat vastaan Tallinn Thunderin. Tallin Thunder koostui nopeista hyvistä pelaajista, joita vastaan oravilla oli alusta lähtien hankaluutta pelata. Ja alku ei mennytkään mitenkään hyvin. Allekirjoittaneen loukkaannuttua pelin tiimellyksessä oravien pelaajat kuitenkin sisuuntuivat ja löysivät kaivattua pelitilaa kentältä. Tämä johti hyvään loppupeliin, missä Virolainen joukkue laitettiin tekemään töitä pisteidensä eteen, samalla kun oravat keräsivät omat pähkinänsä talteen. Pelistä tuli kuitenkin selkeä tappio.
Lauantain viimeisessä pelissä oravamme saivat vastaansa hyvin tutun oloisen joukkueen. LaRe oli onnistunut hankkiutumaan vastukseksi. Ei ollut tainnut heilläkään lohkojako hymyillä. Oravat olisi halunnut jonkun muun vastuksen, mutta tokihan se on paikallista arvojärjestystäkin välistä hyvä setviä. Peliin lähdettiin huumorilla ja kovalla asenteella. Vastustaja tunnettiin ja periksi ei haluttu antaa, vaikkakin LaRen heittäessä aloitusheiton oravat vasta tekivät venyttelyjä maaliviivalla. Allekirjoittaneen joutuessa huutamaan kentänlaidalla enemmän ja vähemmän hyödyllistä, oravat taistelivat urhoollisesti jokaisesta pisteestä. Helpoksi peliä ei missään välissä tehty. Tämä näkyikin yhtenä oravien parhaista peleistä turnauksessa ja oli huomattavissa tiukasta väännöstä joka joukkueilla oli. Kumpikaan ei halunnut hävitä tätä peliä. Tällä kertaa kuitenkin LaRen kokemus osoittautui ratkaisevaksi tekijäksi ja oraville tiukka 11-8 tappio.
Lauantain pelit oli siis oravien osalta ohi karvain tappioin. Olikin edessä tiukka tankkaus (Rax) ja sunnuntain pelin suunnitteleminen (sauna, uima-allas ja iltabileet).
Salkolla oli hienompi vaatetus.
Reissun viimeisessä pelissä Oravat saivat jumbo-finaalissa vastaansa Salkon. Salkolla oli täsmälleen sama taktiikka kuin oravilla: aamupalalle vasta pelin jälkeen. Pelin ensimmäinen piste oli häsellystä molemmilta joukkueilta. Piste kääntyi tusinan kertaa ja pelistä ei meinannut tulla mitään. Onneksi oravat kuitenkin olivat nopeampia saamaan oman pelinsä kuntoon ja tekemään ne ratkaisevat pisteet, jotta tarvittava piste-ero voittoon saatiin. Oraville siis viimeinkin voitto ja turnauksen viimeisen sijan välttäminen. Huomautettavaa pelistä on, että Oravien toinen loukkaantunut pelaaja kävi olemassa kentällä kahden pisteen verran ja teki kaksi pistettä. Ei huonosti. Allekirjoittanuthan vain tyytyi huutelemaan kentän laidalla.
Näin oli liito-oravien pelit ohi. Vaikka turnauksen odotukset olivat kovat, niin hankala alkulohko koitui turmioksi ja sukupuuton uhaksi. Kuitenkin jonkun pähkinät onnistuttiin varastamaan kotimatkalle ja vältettiin viimeinen sija. Kyllä näillä taas talven yli selviää kunnes tulee seuraava NSUT.
Vaihteeksi kapteenina huutamassa Juha “Jysky” Julkunen.
Ja koska meillä oli lauantaina niin mukava viimeinen peli toisiamme vastaan, päätimme ottaa yhteisen joukkuekuvan:
Ylärivi: Leena, Heikki, Marko, Tero ja Asko. Alarivi: Katja, Marko, Tero, Eero, Jukka, Miika, Ville, Jysky, Valtteri, Topi ja Esa.
